Mun sarja kertoo kuulemma kuolemasta. 
Kirjoitinko väärin vai missasinko vitsin? Pointti oli että
Indigo, Oliver, Yhden naisen elämästä, Natta ja E<3Y kaikki sisälsivät kuoleman tarinan huipentumana.
Ne olivat kaikki myös kokoelmassa Reiman tarinaa ennen. Näin oli jäänyt jo päähän että "kohta joku kuolee", ja sitten eteen tulee hempeä muistelujuttu. Erittäin positiivista, mutta tuli kyllä aika nurkan takaa.
...
Koskien tekijä-tietojen puutetta. Kyseessä oli osittain nimenomaan tuo kaltsun jo mainitsema nuoruus-lahjattomuus akseli. Toisaalta silloin kuin luki jonkun törkeän hyvän tarinan (kuten Kunnioitus) sitä jäi miettimään, että mistä tätä saa lisää? Onko tekijällä kotisivuja?
Ja toisaalta, Princess and the Pea:ssa taustatiedot vaikuttavat minusta oleellisesti siihen miten tarinasta tulisi nauttia (siis olihan se kova jokatapauksessa). Oliko kirjoittaja niin nuori että hän tosissaan tekee tälläistä kamaa vakavissaan? Jos taas tekijä oli 25+, niin rispektiä hienosta tunnelmaan pääsystä ja kirjoitustavasta.
Lisäksi olen tottunut siihen että lillun koko ajan informaatio-meressä. En tunnista jotain elvytysmenetelmää, paikkaa tai taikatemppua mikä mainitaan sarjassa? Google auttaa. Miksi tekijän sarjoissa on niin paljon laitapuolen kulkijoita? Wiki tietää. Mitä muuta tekijä on tehnyt? Wikistä löytyy.
Finnmanga 2:sta lukiessa tuli koko ajan olo että pitäisi tietää lisää, mutta infoa ei löydy paikoista mistä normaalisti etsii. Reimalle tunne voi olla normaalimpi, jätkä kuitenkin on elänyt suurimman osan elämästään ilman sitä -- mä oon eläny tällä tavalla 12-vuotiaasta, ennen kuin pääsin teini-ikään. Ilman feediä on koko ajan tunne että yksi sukka puuttuu jalasta tai lompakko jäi kotiiin.
Lisäksi aiemmin lukemissani antologioissa on takasivuilla on lyhyet kuvaukset tekijöistä, joista on yleensä ollut apua, vaikka tarinan avautumisen kannalta asialla ei ole merkitystä.