Olen pohtinut kuukausitolkulla, mikä Jeanissa mättää. Tulin siihen tulokseen, että hommassa on liikaa ranskalaista viehättävyyttä ja keskivertoa "asioilla on tapana järjestyä" -mentaliteettia. Kyyninen skandinaavin luonteeni ei kerta kaikkiaan pysty sulattamaan jummikun mannermaista (ikätoveriani) Jeania, joka elelee ottiatuotaelämäänsä, ratkoo loppupelissä sangen tyhjänpäiväisiä länsimaisen ihmisen "ongelmia" ja joskus jopa saa pesää, olkoonkin fiktiivinen sarjakuva!
Tahtoo surullisen hahmon Robert Crumb-tyyppisiä neurootikkoritareita, eikä mitään välimallin isonenää kädet taskuissa. Jeanin elämää on kadehdittavasta piirrosjäljestä ja sujuvuudesta huolimatta liian ihastuttava sarjakuva.