Kävin hiljattain pitkästä aikaa entisen kotikaupunkini Lahden divarissa Vaihtarissa Hämeenkadulla. Liikkeestä huokuu mukava vanhojen aikojen tuntu kun sen logo ja legendaarinen oranssi kassi ovat pysyneet muuttumattomina 80-luvulta saakka. Kassin kuvan näkee
liikkeen Facebook-sivulta). Liikkeen sijainti toki on muuttunut pois alkuperäisestä Vesijärvenkadulta, jossa jo aikoinaan kävin suomenkielisiä Marveleita metsästämässä (muut paikat Vesijärvenkadulla silloin olivat Suuronen ja Ex Libris; Rautatienkadulla oli Vaihtolehdet).
Tuli plarattua Vaihtarin sarjishyllyt läpi ja poristua liikkeen omistajan kanssa. Nyt kesällä oli vielä aukiolo tunnin pidempään kuin muulloin, koska kuulemma ihmiset heräävät myöhemmin (tämä aika tosin jo vaihtui ”talviaikaan” viime viikolla). Ikään kuin harrastuksena hän kyllä sanoi pyörittävänsä liikettä, koska isot rahat eivät enää divareissa liiku.
Liiketila oli kyllä liian täyteen ängetty; liikkumisen kanssa ja muiden asiakkaiden ohittamisessa kapeilla käytävillä oli vaikeuksia. Sarjakuvien lisäksi liikkeessä oli runsaasti dvd-filmejä ja cd- ja LP-levyjä. Asiakkaina pyöri iäkkäämpiä miehiä.
Sarjakuvalehtien ja -albumien järjestys liikkeessä oli kohtalainen. Vaikka niitä ei ollut ryhmitelty tarkkaan hyllyihin nimikkeiden perusteella, olivat esim. huumorisarjat kuten MAD, Asterix ja Harald yhdessä, Disney-albumit toisaalla yhdessä, ja toisaalta sitten mm. jännityssarjat kuten Mustanaamio, Pyhimys ja Agentti X9 omina nippuinaan vierekkäin. Oma sisäinen logiikka noissa oli.
Suurin osa tarjonnasta oli tavanomaisia ja vain tyydyttäväkuntoisia sarjakuvia, mutta silti kiintoisasti erilaisia kuin Jyväskylässä, jossa teen eniten divariostoksia. Ei voinut arvata, mitä eteen osuu. Punaniska-sarjakuvalehtiä oli monia; en tiedä, johtuuko se siitä että piirtäjä Nordberg on Lahdesta. Näin yhden Ankronikka-albumin, jota en ole nähnyt koskaan aiemmin. Aku Ankan taskukirjoissa osui silmiini hieman harvinaiset Tähtien sota -mukaelmat, joita ilmestyi kaksi kappaletta ja jotka lopetettiin äkisti. Ehkä suurin erikoisuus oli lähes kaikki osat englanniksi julkaistua Lone Wolf and Cub -mangaa.
Muistan pitäjämiehen jo 80-luvun lopusta. Hän on saman näköinen ikinuori kuin silloin, mutta pitkä hippitukka vain on nyt harmaa. Kuulemma hän oli jo eläkkeellä, mutta otti divarin kontolleen uudestaan jokunen vuosi sitten, koska nuorempi yrittäjä väsähti, eikä halunnut, että firma menee ketoon.
Olen pitänyt pitäjää vain musiikkieksperttinä ja siinä etenkin intomielisenä 70-luvun harrastajana, mihin myös habitus vahvasti viittaa, mutta yllätyksekseni hän osoitti isoa sarjakuvatuntemusta ja -innostusta. Jalavan albumit olivat tuttuja. Kun puheeksi tuli Hopeanuoli-lännenlehti siksi koska liikkeessä oli myynnissä eräs Hopeanuoli-vuosikirja, hän kertoi ylpeänä omistavansa sarjan kaikki lehdet. Päädyin ostamaan tuon vuosikirjan, yhden Prinssi Rohkea -albumin, joitakin loppuajan Roope-setiä tuliterinä sekä muutamia 80-luvun Mustanaamioita. Hintataso oli edullinen: vuosikirja viisi euroa, albumi myös viisi euroa, Roope-sedät kolme euroa ja Mustikset kaksi euroa.
Liikkeessä kelpaa vain käteismaksu, koska maksupääte on niin kallis. Kuulemma tämä seikka tulee aina yllätyksenä ja järkytyksenä turisteille, mutta onneksi Lahden keskustasta löytyy läheltä käteisen nostopisteitä, lähin R-kioskilla Mariankadulla. Suosittelen paikkaa vanhan ajan tunnelman ja mukavan juttelun takia.
(E: Tuo Hopeanuolen vuosikirja oli 1/1978 ja se oli heikkokuntoinen. Monet selkämykseen liimatut lehdet olivat irronneet selkämyksestä siinä. Kaikki numerot ovat kuitenkin tallessa, ja uskon, että kirjan saa kuntoon Eri Keeperillä. Minulla ei ole aiemmin ollutkaan näitä vuosikirjoja, ja nytkin ostin tämän vain halvan hinnan vuoksi.)
(E2: Korjattu vuosikirjan vuosiluku.)
