Olen kesälomareissuilla tutustunut uusiin ja virkistänyt muistojani vanhoista divareista.
Suosittelen lämpimästi Jyväskylän Videodivaria, joka on erittäin siisti liike, asiointi on mukavaa, ja kaikki ostamani tuotteet ovat olleet erinomaisen hyvässä kunnossa. Kaiken lisäksi juttu tiskillä luistaa, ja asioimisesta jää kaikin puolin hyvä fiilis.
Jos tarjoatte jotain vaihdossa, ei kannata mennä asioimaan kellon kanssa, sillä luonnollisesti sisään ostettavan tavaran laatu tarkistetaan huolella. Samoin perinteiseen divarietikettiin kuuluu antaa tietä ostaville asiakkaille, ei suinkaan mennä tukkimaan tiskiä omilla vaihtoon tarjottavilla tuotteillaan.
Kannattaa huomioida, että osa verkkokaupassa myynnissä olevasta tavarasta on varastolla, joten ei kannata kauempaa rynnätä suin päin hakemaan liikkeestä sellaista, mitä sattuu verkossa näkemään vaan kysellä etukäteen ennen tien päälle lähtemistä.
Suosittelen pienellä varauksella myös Lappeenrannan Sumaa, joka ehkä sijoittuu toiseen päähän skaalaa. Keskustan liike on on tätä nykyä kaupungin liikennejärjestelyistä johtuen liian hankala satunnaiselle kaupungissa vierailijalle, mutta moottoritien vieressä on tätä nykyä SumaShop, jonka tarjonnasta saa käsityksen nettisivujen kautta.
Sen verran moottoritien läheisyys tuo ammattitaitoa, että asiallinen vaihtohyvitys tulee yhdellä silmäyksellä vaikeammallekin laatikolle. Tällaista asioimisen helppoutta on pakko arvostaa, eikä vaihtohyvityksen tarvitse olla kummoinenkaan kun ei hintatasokaan ole paha. Tavaraa on vähän laidasta laitaan, eli ei pelkkää kirjaa ja sarjakuvaa.
Sen sijaan Espoon divareissa asioiminen on melko vaikeaa. Kuvaklassikko on valokuvaamon kyljessä, mutta nyt kun katu on auki, joutuu auton jättämään niin kauas, etten jaksanut kantaa edes koepallona kokoamiani laatikkoja näytille. Ja koska parkkitilaa ei ole yrityksen edessä joutuu niin tekemään myös sitten, kun katu on joskus valmis.
Hieman yllättäen netissä ei ollutkaan kaikkia sarjakuvia, joten etukäteen oli turha miettiä, mikä saattaisi sisäänostajaa kiinnostaa. Koska tarjoamani sarjakuvat löytyivät varastosta (josta niistä ei kukaan ikimaailmassa olisi voinut löytää ostaakseen), ja varastossa ei kuuleman mukaan ollut enempää tilaa kuin ääriään myöten kirjoja täyteen ladotussa myymälätilassakaan, olisi hukkareissu voinut harmittaa jos olisin tullut kauempaa. Todennäköisesti divari kuitenkin palvelee paikallisia kirjojen ystäviä, ja valokuvaamossa oli asiakas samoin kuin vuosi sitten.
Tapiolassa sijaitseva Tessi näytti kirjojen osalta asialliselta, mutta epäsuhde sarjakuvan hintojen ja hyvitysten välillä saivat kantamaan koepalloina jokaisen kokoamani laatikon takaisin, mitä en koskaan ole tähän päivään mennessä joutunut tekemään. En tietenkään katso yrittäjiä kieroon, mutta karkeasti laskettuna olisin voinut täyttää laatikon hieman fiksummin ja bensakustannusten jälkeen jäänyt pari kymppiä voitolle vaikka olisin hurauttanut laatikko takakontissa Tampereelle saakka.
Hieman yleistunnelmina tässä mainitsemattomista Suomen jäljellä sinnittelevistä divareista voisi sanoa, että sekä sisään ostamisen, että ulos myymisen pitäisi olla aivan eri tasolla. Keräilijäomistaja ja suuri varasto ovat jo tainneet keikauttaa koronavuosien aikana monen divarin köli kohti taivasta, mutta sinnikkäimmät ovat yhä jäljellä.
Osa tiskin takana pohti pelien ottamista valikoimiinsa, mutta on vaikea kuvitella mattimyöhäisten enää vanhoilla opeillaan pääsevän kiinni maailmaan, joka on nykyisellään niin kilpailtu, että jo yksin Vantaan liikkeet niistävät tulokkailta nenän kynnyksellä. Se on yksi ja sama lojuuko hyllyissä kuukausitolkulla samojen sarjakuvien sijaan samoja pelejä, usein moninkertaisella hinnalla, koska minun kaltaisteni divarimyyrien sijaan pelien keräilijöille luonnollinen ympäristö on digitaalinen.
Varaston kasvattamisen sijaan pitäisi oppia kasvattamaan kassavirtaa, ei se bisnes oikene pitämällä kiinni myytävistä tuotteistaan, mutta mitäpä näitä julkisesti mutisemaan, kukin porskuttakoon tavallaan.
