Sehän oli täyttä roskaa. Klisheistä, idioottimaista roskaa. Ainoa hyvä kohtaus oli noin minuutti silloin kun Peter Stormare tulee ensi kerran ruutuun. Käsikirjoitus oli lähes käsittämättömän kaavamainen, hyvät hahmot tuhlattiin marssittamalla ne rivissä lausumaan pari mukamas tyylikästä ja merkityksekästä lausetta. Hollywood-elokuvissa maailma liian usein rajataan sen perusteella millä on tarinalle merkitystä. Tuloksena on juuri tällaista tönkköä ja kaavamaista, äärimmäisen ennalta-arvattavaa viihdettä. Hellblazerissa olisi ollut taustaa ja hahmoja joilla olisi saanut hommasta elävän ja kiinnostavan, mutta eei, kaikki piti pursottaa palvelemaan juonta.
Hollywood-elokuvilla on se ongelma, että elokuvien kesto ei mielellään saisi venyä yli kahden tunnin. Siksi yleensä elokuvissa lähdetään pisteestä A ja muutaman hassun mutkan kautta kuljetaan pisteeseen B. Ja matkan varrella sitten tuputetaan efektejä, toimintaa ja hauskuuksia ja muita tunteita.
Constantinessa miellyin siihen, että siinä käytiin normaalia useampi kiertopolku läpi ja niiden takana hommaa sitoi yhteen sen keihään toimittaminen sinne finaaliestradille. Yleensä tämmöinen rasittaa hahmoihin syventymistä, sillä sekin vie aikaa ja jos sitä on vain kaksi tuntia...
En ole sarjakuvia lukenut, niin en osaa sanoa paljonko hahmoja oli raiskattu, mutta olivat ne sitä taksikuskia lukuunottamatta moniulotteisia. Kaikilla tuntui olevan yhteistä historiaa, johon viittailtiin sen enempää kertomatta.
Sillä sensoripapilla ja ja Constantinella oli jokin selvä historia, joka edes selviämättä onnistui perustelemaan hahmon toimintaa, hänen selvittäessään Isabelin kohtaloa.
Constantinen lapsuudesta vihjailtiin ja luciferin kanssa oltiin selvästi hyvin tuttuja. Kaveri kertoi, että sarjakuvissa kuulemma (hänenkään niitä tosin itse lukematta) Constantine jossain nimenomaisessa tapauksessa todella suututti vanhan kehnon, mikä tuntui hohkaavan näiden kahden välisessä kanssakäynnissä.
Tosiaan se taksikuski oli pettymys. Pelkkä perus-sidekick, joka on mukana vain pienimuotoisen sympatiaa luovan koheltamisen jälkeen kuollakseen.
Kuvaus ja lavastus oli välillä kiinnostavia, välillä taas niin geneerisiä että mietin onkohan niillä ollut välillä joku lakko. Tai ehkä niitä ei vain ole napannut. Ja mikä se Keanun pyssykin oli olevinaan? Jotenkin muovinen ja nihkeä olo siitä kaikesta jäi.
No, ei siihen pyssyyn paljoa enempää keskityttykään, jos esimerkiksi vertaa Bladen ja Underworldin aseteknobabbleen. Constantinen sitä kootessa sen funktio oli vain saada Constantine tekemään jotain järkevää, kun hän suri Beemanin kuolemaa. Asenteeseen kuului, että mies "ottaa askelia eteenpäin", eikä pelkästään nojaile pöytään. Taksikaverin mukaanlähdön oikeutuksessa hän kasaili hienoja ammuksia siihen aseeseen ja se nyt oli perus-teennäinen keino saada sidekick mukaan toimintaan. Ja sitten oli se action pätkä, jossa tarvittiin vain joku toimivaksi perusteltu ase cowboy-ammuntaan.
