Roope Ankan Elämä ja teot laskettakoon yhdeksi megalomaaniseksi teokseksi, siinä missä joku Watchmen tai V for Vendettakin. Tätä ylittänyttä ei Rosalla ole. Ei sitten millään.
Olen samaa mieltä. Onhan se nyt kunnioitettavaa, että joku ryhtyy näin täysin järjettömään hankkeeseen (tehdä ehyt narratiivi Barksin täysin satunnaisesti tarpeen mukaan heittelemistä viitteistä ja sitten vielä sitoa ne todellisiin historian tapahtumiin) - ja sitten vielä onnistuu siinä näin loistavasti!
Hatunnosto myös siitä, että suomenkielinen laitos on niin kauniisti tehty kirja: esilehtineen, välikansineen kaikkineen, hienoin Suomessa koskaan tehty Disney-kirja. Miksi digiaika on pudottanut tason tuon jälkeen pohjamutiin ja kaikki kirjat edelleen tehdään liian pienellä resoluutiolla, niin että Rosan pikkutarkat viivat pikselöityvät?? Se olisi täysin mahdollista välttää, jos sitä vain haluttaisiin yrittää!
Olen seurannut Rosan tarinoita aivan ensimmäisestä Suomen esiintymisestä lähtien ("Jos metsään haluat mennä nyt..."). Vaikka nimen julkitulo ottikin aikansa (ensin toimituksen omassa nurkassa ja sitten jo lehden kannessa), heti näki, että tässä oli jotain uutta ja erilaista.
Minun makuuni Rosan huippuvuodet osuivat haarukkaan 1991-1996. Vaikka olen pitänyt hänen tarinoistaan myös ennen ja jälkeen, aivan yhtä lujaa ne eivät iske kuin noiden vuosien tuotanto. Mutta sellaisiahan me fanit olemme: kun opimme jostain tykkäämään, emme soisi minkään muuttuvan, vaikka taiteilija itse ajattelisikin kehittyvänsä eteenpäin...
Roopen elämä -sarjan lisäksi nostaisin Rosan suurimmiksi klassikoiksi sarjat, joita minä kutsun hänen "tiede-trilogiakseen":
- Matka maan keskipisteeseen
- Kutistuva kitupiikki
- Paino-ongelmia
Hyvin ainutlaatuisia, mielenkiintoisia tarinoita! Paino-ongelmissa on vielä upea sarjakuvakerronnallinen jippo: puolet sivusta on aina kerrottu "kääntyneen painovoiman" perspektiivistä, toinen puoli muun maailman silmin.
Lisäksi nostaisin Roopen elämän uudemmista "B-osista" esiin kaksi jaksoa, jotka minusta ovat olleet ylitse muiden:
- Yukonin sydän
- Cutty Sarkin Cowboy-kapteeni
Yukonin sydämen sanaton puolen sivun ruutu Roopesta ja Kultusta palavassa saluunassa oli hyvin hätkähdyttävä, tyystin epätavallinen, hieno hetki Disney-sarjakuvassa.
Samaten Cutty Sark oli erikoinen idea: seikkailutarina, jossa periaatteessa seikkaperäisesti kerrotaan lapsille ydinräjähdyksen vaikutukset paineaallosta kivisateeseen! Ja kuinka tarinan yhteys Krakataun purkaukseen onnistuttiin aika hyvin kätkemään, kunnes se räväytettiin silmille isolla puolen sivun kuvalla. Ainakin minulla ajoitus osui täysin napppiin: juuri edellisen sivun lopulla keksin "hei, tämähän taitaakin liittyä---" WHAM!!
(Niin ja mikä voisikaan ylittää ruutua, jossa yrmyilmeinen kapteeni sanoo täysin eleettömästi: "Minä itken. Itken kuin lapsi.")
Juu ja on se jo mainittu "Nokanneulan tapaus" myös klassinen kymmensivuinen. Enkä sano tätä vain siksi, että tuossa seinällä tietokonepöytäni vieressä on kehystettynä kyseisen sarjan yksi originaalisivu...

(Pakko oli päästä sanomaan!)