Usein ajatellaan että suuri yritys on jotenkin huono asia. 70 % jos palautuu sarjakuvan tekijöille, niin se on melkoinen määrä. 50/50 olisi jo ok sekin.
Jos 70% tai edes 50% menisi oikeasti suoraan tekijöille, niin olisi tosiaan iso juttu. Näin ei kuitenkaan noiden isojen kustantamojen kohdalla ainakaan ole. Toki edelleen käsittääkseni vaikkapa Marvelilla tekijät saavat uusintajulkaisuista rojalteja, mutta se ei ole mikään automaatio. Aku Ankka -piirtäjä Don Rosa on jo vuosia tuonut esille sitä, että nämä isot toimijat omistavat kaikki hahmot ja oikeudet, ja voivat tehdä sopimuksen, jossa ei makseta muuta kuin tekemisestä eli että julkaisija voi sitten julkaista teosta miten paljon vain, mutta tekijä ei näe tuloista senttiäkään. Ja vaikka rojalteja saisikin, niin melko isoissakin myynneissä, etenkin digitaalisessa maailmassa, markkinat ovat kuitenkin vielä niin pieniä, että lopulta tekijä saa aika säälittävän summan.
Sitten on esimerkiksi seuraamasi Energon universumin julkaisija Image, joka pääosin julkaisee tekijöiden itse omistamaa materiaalia. Sekin kuitenkin maksaa tekijöille kiinteän sivumäärään perustuvan hinnan tekopalkkioksi ja rojalteja sitten tietyn prosentin mukaan, kunhan myynti on päässyt tietylle tasolle. Eli Imagenkin kohdalla kustantamo kyllä voi saada sen 70% tai 50%, mutta tekijät eivät näe siitä kuin murto-osan.
Tätä kuvaa hyvin sekin, että yhdysvaltalaisten sarjakuvapiirtäjien iso tulonlähde ovat erilaiset sarjakuvafestarit ja conit, joissa he piirtävät faneille piirroksia ja myyvät originaalisivuja. Originaalisivu on yleensä kolminumeroinen hinnaltaan. Tekijän suosiosta riippuen faneille tehtävät piirrokset (convention sketch tai commission) voi sitten maksaa alle satasesta jopa tuhansiin dollareihin. Tekijäpalkkioina piirtäjä saattaa saada sivulta jopa alle satasen. Jos ei ole mitenkään kuuluisa ja kustantamo ei ole neljän tai kolmen suurimman joukossa, palkkio voi olla 50 dollaria tai jopa allekin. Vain isoimmat nimet voivat neuvotella itselleen isompia sivupalkkioita.
