Viittaat, Reima, siis
tähän arvosteluuni tai esittelyyni vuodelta 2022.
Minusta yhden numeron ilmestymisessä Suomessa vuonna 1972 ei pitäisi olla epäselvää. Se lukee sarjakuvien keräilyoppaissa (minulla on niitä kolme erilaista; kaikissa sama tieto). Lisäksi Hevoshullu-lehden toimitus kävi läpi lehden historiaa lehdessä 6–7/2022 artikkelissa. Tuon numeron pdf:ään annetaan linkki kirjoituksessani, mutta näemmä se ei toimi enää. Muistan, että latasin lehden tuolloin kun kirjoitin tekstini ja luin sen historiakatsauksen, ja ei siinä ainakaan kyseenalaistettu vain yhden numeron ilmestymiskertaa, sillä olisin muutoin kirjoittanut tekstini eri tavalla. Harmi kun en säilyttänyt pdf:ää tietokoneellani.
LISÄYS: Taidan ymmärtää, miksi haluat saada tuohon varmistuksen, Reima. Hevoshullua ei ole kerätty sillä tavalla kuin Mustanaamiota ja monia supersankarilehtiä, joten jokin virhe on saattanut kopioiutua jostakin vanhasta katalogista uudempaan, kun kellään ei ole ollut vanhimpia lehtiä. Lisäksi Semicin arkistossa, jonka Egmont peri, ei välttämättä ole ollut ensimmäisen kustantajan Williamsin Hevoshulluja.
Väittäisin kuitenkin, että yksi numero pitää paikkansa hyvin todennäköisesti. Peruste: yleensähän 70- ja 80-luvun sarjakuvalehdet julkaistiin ensiksi Ruotsissa, joista niiden matskua poimittiin tänne suomennettaviksi. Ruotsissa Min Hästiä ilmestyi vain neljä numeroa kun lehti alkoi vuonna 1972. Suomalaisilla meni varmasti aikaa ennen kuin aineistoa ehdittiin kääntää, joten täällä ei mitenkään oltu samassa ilmestymistahdissa, vaan jäljessä. Täällä laitettiin mukaan myös suomalaisia artikkeleita ja kerhosivuja. Albumeissa oli pohjoismaisia yhteispainatuksia, mutta ne ovat eri asia.
Jos haluaa olla ilmestymiskerroista sataprosenttisen varma, voi käväistä Kansallisarkiston vapaakappalekokoelmassa katsomassa vuoden 1972 vuosikerran. Sen kokoelman lehdistähän voi poimia myös vaikkapa Joonaksen ja Leppäsen sarjojen julkaisukertoja Hevoshullussa.