Jessi Jokelainen - Femokratia, Epigenesis & muut

[Curtvile]

Selatessa uutuuksia törmäsin siihen että elokuussa 2026 Into kustannus julkaisee Jessi Jokelaisen albumin Epigenesis
Kyseessä on omaelämäkerrallinen sarjakuva mutta ylisukupolvinen sellainen. Käsittelee miten sotien traumat kantavat aina 2020-luvulle.
Huomasin samalla ettei sarjakuvaportaalista löydy edes yhtä tekijälle omistettua ketjua.
Osaltaan varmasti koska paitsi sarjakuvantekijä Jessi Jokelainen on myös poliitikko. Eli varmasti osasyy on että on Vasemmistoliiton kansanedustaja ja siis liberaaleja vihreitä arvoja ajava, osalle se SETA henkisyys on Vasemmistoliittoa punaisempi vaate. Ja siis nuori nainen kehtaa sanoa jotain? Ei voi olla sopivaa.

Esikoissarjakuvansa Femokratia ( Suuri Kurpitsa) oli oikein mainiota sarjakuvaa. Olen eri mieltä kuin Harri Römpötti joka rinnasti Liv Strömqvistin sarjakuviin mutta " graafisesti hienostuneempia" minusta Jokelainen on kategorisesti parempi sarjakuvantekijä ja Strömqvist reippaasti yliarvostettu tekijä.

Epigenesis on vähien puffitekstien osalta kiinnostavaa settiä mistä ei yleensä kuule tarpeeksi.
Jonkun mielestä Femokratia oli joko liian hyökkäävä feminismissään tai sitten liian kuivakan akateemista ja faktoja yli fiilisten. Itseäni nämä elementit viehättivät ja toivottavasti toinen teos jatkaa ja laajentaa kuvaa.

[Curtvile]

Kas, Epigenesis on jo julkaistu. Minulla oli käsitys että vasta 26.8. mutta parempi näin.

[Curtvile]

Jessi Jokelainen kertoo sarjakuvastaan Epigenesis tänään YLE tv1 Kulttuuricocktail Kirjat ohjelmassa Klo 19:30 areenassa Jo katsottavissa.

[Samone]

Curtvile pohjusti sen verran puolueellisesti jo alkuun, että toivoisin hänen tutustuvan Tomi Aallon kirjaan: Epigeneettinen informaatio – ja kadonnut evoluutio. Tämähän ei liity suoraan mitenkään aiheen sarjakuvaan, mutta pohjaa kuitenkin maailmankatsomusta sekä sokeaa uskoa sitä itse ympäristön vaikutuksesta huomaamatta. Kuolleet kalat menevät virran mukana.

[Curtvile]

Aalto on vieras verrattuna Waddingtoniin ja Helsingin yliopiston Kere & tutkijat töihin.

Itse olen puolueellinen ja ketjun aiheeseen nähden kovin erilainen. Kirjamessuilla ja sarjisfestareilla Jokelainen on antanut itsestään hyvän kuvan. Empatiaan, vuoropuheluun ja politiikkaan uskova feministi.
Minä olen enemmän telaketjufeministi jonka mielestä väkivalta on tuhoisuudestaan huolimatta kurantti vaihtoehto. Ei läheskään aina paras vaihtoehto, mutta aina vaihtoehto.

Epigenesis lähestyy jopa hiukan liiankin henkilökohtaisesti sillä “ henkilökohtainen on poliittista “ linjalla. Vaikka se on kyllästetty sodalla rintamataistelut ja teknis-taktinen neppailu uupuu jottei tulisi taas yhtä sodanvastaista sotaa “glorioivaa “ työtä.
Vika on enemmän minussa kuin teoksessa.
Miljöö ja kokemukset ovat tuttuja, olisin kaivannut enemmän ylätasoa kuin intiimiyttä. Minulle kelpaisi vielä kuivemman analyyttinen, kliinisempi.
Toisaalta tarjoaa näkökulman toisten kokemukseen.
Tällaisenaan vahva toinen näyttö.