Pääsin eilen katsomaan elokuvan ennakkoon ja olihan se hyvä. Kivasti noudateltiin alkuperäisteosta eli Woman of Tomorrow -sarjakuvaa. Verrattuna viimevuotiseen Teräsmieheen tämä on ehdottomasti synkempi elokuva. Voisi sanoa, että jonkinlainen kasvutarina. Yhtenä kantavana teemana on Karan kotimaailman menetys ja siitä johtuva irrallisuus, koti puuttuu. Läheisin elävä olento on Krypto-koira, mikä on se toimintaan ohjaava voima tarinassa.
Tunnustan, että en ole kovin paljoa Terästyttö-sarjakuvia lukenut, joten en tiedä, miten paljon niissä on käsitelty Karan menneisyyden aiheuttamaa traumaa, ja miten se vaikuttaa hänen suhtatumiseensa esimerkiksi Maapalloa kohtaan. Kal-Elillähän tämä on ollut helppoa, kun hän saapui maahan vauvana, eikä hänellä ole muistikuvia Kryptonilta. Karalla on. Toisaalta olen aina pitänyt hyvänä sitä, että menneisyydestään huolimatta Terästyttö on ollut positiivinen. Tässä elokuvassa hahmoon on onnistuttu luomaan sävyjä ja tavallaan seurataan niitä hetkiä, kun hän käsittelee menetystään ja sitä kautta paikkaansa maailmassa. Tätä voisi siis hyvällä syyllä sanoa Terästytön origin-kertomukseksi, vaikka hän tarinassa onkin jo toiminut Terästyttönä. Samalla tässä myös ovelasti kerrotaan Teräsmiehen alkuperä ja vahvistetaan eräs Teräsmies-elokuvassa esitetty väite.
Kuten viime vuoden Teräsmiehessä, tässäkin ollaan aika uskollisia alkuperäisaineistolle. Eli (mun mielestä) Marvel-elokuvien tapaan ei yritetä tehdä hahmoista jotenkin realistisempia tai katu-uskottavampia. Elokuvassa jopa kysytään ääneen sitä, mitä ihmiset vuosikymmenet ovat pohtineet, eli että miksi Teräsmies kulkee kalsarit puettuna päällimmäiseksi. Ja tästä tullaan Loboon. Ensinnäkin Jason Momoa Lobona on todella oivallinen. Toiseksi Lobokin on hyvin uskollinen alkuperäissarjakuville. Momoan esittämänä Lobo on jopa vähän bissettemäisen pullisteleva ja sotkuinen.
Ja edelleen Krypto oli huima. Vaikka se on selkeästi digianimoitu, niin se on kuitenkin elävä, samaistuttava ja todellinen. Kaipaisi kouluttamista, etenkin kun on kryptonilaisena koirana niin vahvakin ja voisi riehuessaan tehdä pahaakin vahinkoa, mutta tämähän on satua, joten ei kaiken tarvitse olla niin realistista.
Kaiken kaikkiaan siis elokuva oli hyvä ja onnistunut. Tykkäsin siitäkin, mikä voi joillekin realistisuutta näissä elokuvissa kaipaaville olla ärsytyksen aihe, että kaukana avaruudessa olevalla planeetalla rähjäisessä kapakassa live-esiintyjäavaruusolio laulaa Girl from Ipanemaa. Englanniksi.
Aihe: Supergirl (2026) (Luettu 978 kertaa)