Luin juuri Edeltävien aikojen kirjat (Jodorowsky-Janjetov)
Kirjan alku oli jotenkin väkinäistä mukarankkaa. Oltiin aika ajoin aika lähellä melkoista lapsellisuutta. Keskivaiheilla tarinaan tuli enemmän vauhtia ja viihdyttävyyttä ja pissat ja kakat sekä muu selittäminen jäi vähemmälle. Loppu jossa pohjustettiin varsinaisen Incalin tapahtumia oli jo nautittavaa tarinaniskentää. Jotenkin suureelliset tapahtumat toimivat paremmin kuin surkeudessa rypeminen.
Janjetov ei ole Moebiuksen veroinen sarjakuvapiirtäjä. Ei kukaan ole. Janjetov suoriutuu tehtävästään rimaa hipoen. Aika usein hänen kuvansa ovat jotenkin alastoman oloisia. En tiedä onko siinä alkuperäisvärityksellä varustetussa versiossa paremmat kuvat, kun en nyt jaksa kaivaa sitä tuolta kirjahyllyn päällä olevasta pinosta. Moebiuksen sivusommitelmat ovat valovuoden Janjetovia edellä. Janjetovin kuvat ajavat kyllä asiansa tarinan kertojana mutta Moebiuksen loistokkuus puuttuu. Moebiuksella oli muuten ainakin Incalin alkuvaiheessa sellainen periaate, että hän uhraa yhteen Incal-sivun yhden päivän muiden töiden lomassa. Ei yhtään enempää. Mestari osasi myös nopean työskentelyn salat.
Ihan mielelläni luin Edeltävien aikojen kirjat, mutta ei tullut halua hankkia muita Incal-saagan osia (Metabarons ym.). Kyllä Moebiuksen ja Jodon alkuperäinen tarina on Se Ainoa Oikea Incal, ainakin minulle.
Kaiken kaikkiaan oli erinomaista, että nämä kaksi Incal-kirjaa saatiin suomeksi. Siitä iso kiitos Egmontille.
Sacre Coeurin hullu odottaa edelleen suomentamistaan (Jodo-Moeb)