Tuo on totta mitä Veli sanoi. Hailakat sopii johonkin. Varsinkin jos ne on suunniteltu sellaisiksi. Itse en osaa sanoa pidänkö enemmän siitä hailakasta millä uudempia supersankarikokoelmia on tehty vaiko siitä liian räikeästä, kun kompaktit pinnat diginä korostuvat. Yleensä valitsen wanhan, ennen digiaikaa painetun, jos mahdollista, siinä on minulle vara parempi.

Eikä sitä näiden BD-albumien eroa normipainatukseen kovin helposti huomaa, ellei ole vieressä sellaista painotuotetta, missä on laajempi väriavaruus ja mustat mustia. Mutta jos on vertailukohta tai jos tietää millainen lopputulos voisi olla, vaikkapa just B.D. maailman albumeissa niin...
"Amerikan värit" on tosiaan nyt siitä muotista että ne kuuluu painaa ja painetaan kiiltävälle paperille. Kiiltävällä paperilla on laajempi väriavaruus kuin pehmoisemmalla mattalla, vaikka tekis offsetillakin. Niinpä esimerkiksi suomalaiset Spider-Man lehdet on jäljeltään tosi komeita. Oman jengansa nykyaikaan tuo se, että väriainetta (ja kuluja) pystytään hauttaessa säästämään just noin kun BD-sarjalaisissa on tehty. Tai offsetissa kontrolloimalla sitä minkä verran niitä kolmea väriä läträtään päällekkäin. Säästäessä vaan se ihmissilmään siunaantuvien värien määrä vähenee. Ei tolkuttomasti, mutta sen verran kuitenkin että eron priimaan huomaa.