Olipa jännä sarja, jaksojen 3–7 ajan suorastaan nerokas.
Hienoa, että sarja uskalsi olla ihan rehellisen hassu. Se ysärijakso (jossa WandaVision oli pelkkä Wanda) oli ihan just niin kamala, mitä televisiosarjat joskus silloin. Hollywood-asut olivat mahtavia kampauksineen.
Tämä ei olisi kaivannut supersankaritoimintaa lainkaan, mutta olihan siinäkin puolessa tietysti monta jännää juttua. Isolla rahalla näitä tosiaan tehdään, kun ei elokuvista lainatut pätkät millään tasolla erotu muusta.
Monica Rambeau on onnistunut hahmo (lausutaanko viimeinen tavu oikeasti noin kovana, amerikkalaismallisesti), joka poikkeaa voimiensa osin sopivasti ja toivottavasti siirtyy valkokankaalle tai pienelle ruudulle nopsasti.
Hieman kummeksuin, ettei sarjaan jäänyt mitään mysteeriä faneille spekuloitavaksi, vähintään Pietro olisi saanut jäädä selittämättä, mutta ehkä se olisi katsottu epäreiluksi faneja kohtaan.
Sekin oli mukava, että sarja oli sopivan mittainen, mutta olenkin enemmän lyhyempien tarinoiden ystävä kuin monen tuotantokauden tuijottaja.
Hauska nähdä, millaista materiaalia sarjakuvista päätyy eläviin kuviin, Wanda sopisi vihollisen saappaisiin jossain tulevassa megaspektaakkelissa, jolloin loppuratkaisu voisi olla enempi Wonder Woman 1984 -mallinen ja päätyisi loppuratkaisuun vaikka puhumalla ja tunteisiin vetoamalla.
