Sagan kakkoskirja parantaa ensimmäisestä. Hahmojen taustat aukeavat takaumissa entisestään. Ainoastaan häiritsee että, että joka jaksoon (lehteen) ympätään jokin raflaava kohtaaminen jonkin erikoisen näköisen olennon kanssa. Toisaalta, lehtinä nämä ehkä pitäisikin lukea eikä yhteen pötköön "graafisena novellina". Hengähdystauko välillä puuttuu.
Animaatiomaiseen tyyliin on jo tottunut. Upeata taidetta on tämä Saga, on.
Samaistumisesta kertoo, että yhden keskeisen hahmon selviämistä pahasta pulasta oikein jännitti.