Moon Knight - Kuuritari

[mlietzen]

Nimeni ei ole Curt mutta mainittakoon että uusi Epic Collection ilmestyi tällä viikolla ja sisältää kaiken tarpeellisen hahmon historian alkupäästä:



Declan Shalveyn piirtämän uusimman sarjan tradekin pitäisi olla jo ulkona mutta eipä ole vielä näkynyt.

[Curtvile]

Curtvile kommentoi seuraavaksi.

Olen järin ennalta-arvattava fanituksissani

Ei Frenchie nyt neidein homoseksuaali ole(tai oikeammin kai biseksuaali, alun perin kun lähti muukalaislegioonaankin naisen jätettyä tämän. Muistetaan että isoin osa sarjakuvahahmoja pysy edes kuolleena niin tuollaiset jutut on pieniä heittoja)

Ja siis vaikka Ranskalla ja USAlla on pitkä ja outo liitto niin Frenchiessä on amerikkalaisia stereotyyppisiä käsityksiä ranskalaisista.

Itseä Moon Knightissa viehättää juuri hahmon laaja pohja ja tarinoiden kyky lähteä jota kuinkin mille tangentille vaan. Alunperin kauhuhenkiseksi pahikseksi luotu hahmo oli tavallaan Batman klooni, asia josta sarjaa kritisoidaan paljon, mutta kasvoi monin tavoin monitahoisemmaksi.



Kuuritarin versioista on vaikea valita omaa suosikkia paljouden takia. Alunperin tulleet 70-luvun sarjat ovat outoa rikoksen, kauhun ja supersankarien tiedostavaakin puolta ja sen aikana mm. Bill Sienkiewiczin taide kasvaa ihan uusiin sfääreihin.
Alun Neal Adamsia testosteroneissa realistinen tyyli muokkaantuu loppukauden voimakkaan ekspressionistisiin visioihin .



Ja niissäkin Moon Knight on sekaisin. Muiden saman 70-luvun luomusten tavoin hahmossa oli toisenlaista synkkyyttä kuin aiemmissa. Mutta Tuomarin tavoin hahmosta puski erilaista aggressiota ja angstia aiempiin sarjakuvaluomuksiin verrattuna ja juuri se että monipersoonallisuushäiriö oli vain yksi osuus hahmon mielenterveydellisiä ongelmia oli uutta ja tuoretta.

Deadpoolhan on se hauska narrimainen nejättä seinää rikkova hahmo jonka taustatarina kyllä traaginen mutta kokovalkoisiin pukeutuva Khonsun nyrkki liikkuu eri tasolla.
Ehkä Kostajienkin  riveissä mutta on se josta muut värikkäisiin kalsareihin pukeutuvatkin ovat vankasti sitä mieltä ettei Kuuritarin kanssa jäädä vain siihen että tapulissa on vankka lepakkopopulaatio, vaan että monilla lepakoista on rabies ja LSDtä veressä eikä yhdenkään pakassa ole 52 korttia.

Hustonin aloittama juoksu olikin juuri tähän paneutumista tosissaan ja hahmon ennestään hauras tasapaino vedettiin vinksalleen.
Secret Avengers lujitti nykykuvaa ja sitten 12 osainen Brian Michael Bendisin ja Alex Maleevin kokonaisuus heitti toiseen suuntaan syvää päätä: aiempien noin kuuden sivupersoonan lisäksi ritarimme kehitti harhaiset Wolverinen, Hämähäkkimiehen ja Kapteeni Amerikan identiteetit itseensä.



Tuorein alkuun Warren Ellisin ja Declan Shalveyn vetämä sarjahan jatkoi vielä ennestään lisäämällä Hra Knightin valikoimaan. On siis entinen palkkasoturi joka on rikas kun mikä mutta myös työväenluokan taksikuski ja aiemman Moon Knightin keskittyessä superkonniin ja yliluonnollisiin uhkiin  lisäksi on valkoiseen pukuun sonnistautunut Mr Knight joka toimii poliisin konsulttina ja keskittyy tavallisiin rikoksiin.


Ja vitosnumero on kerrassaan karun kaunis versio elokuvasta Raid the Redemption





Rikollisen kehnosti tunnettu näillä raukoilla rajoilla.

[Oakland]

Loistava esittely Curtvileltä. Olen jo pitkään miettinyt, että tähän hahmoon haluaisin tutustua paremmin. Luin juuri HULK by Jeph Loeb "the complete collection part 1." ja siinä oli Moon Knight mielenkiintoisessa roolissa, ehti jopa keskustellla Sentryn kanssa mielenterveyspalveluista ja niiden käytöstä.

Osaisitteko sanoa, mikä trade olisi hyvä aloitusopus? Saisi ehkä olla hieman synkempää matskua, kun ilmeisen kallellaan olen sitä kohtaan 

[Curtvile]

Osaisitteko sanoa, mikä trade olisi hyvä aloitusopus? Saisi ehkä olla hieman synkempää matskua, kun ilmeisen kallellaan olen sitä kohtaan 

Moon Knightin kohdalla juuri muuta kuin synkkää materiaalia olekaan.

Diggaan jo sitä alun metsästetään Ihmissutta vaihetta ja varsinaisesti Moench/Sienkiewiczin 80-luvun juoksua.
90-luvulla taso oli kylläkin...vaihteleva.

nykylukijalle silti vuoden 2006 Moon Knight the Bottom-tradesta alkava kaari lienee hyvä piste, osviittana se kuinka Khonsu eli joko kuun ja koston jumala jonka ilmentymä Kuuritari on  tai sitten yksi monista harhoista joista Marc/Jake/Steven/Yitzak kärsii koettaa saada tätä olemaan julmempi ja psykoottisempi koston hengessä.

Ja toinen on tietenkin se tuorein eli Moon Knight: From the dead.
Voiko olla pitämättä sarjakuvasta jossa piestään aaveita, unitutkimukset ajavat populaa mielisairaiksi, käydään kuolleiden sienten hautausmaaplaneetalla ja pelastetaan kidnapattu lapsi(6 kerrosta, 20 aseistettua mafiosoa, yksi Kuuritari)?
No ei voi.

Siteeraten tästä sarjasta Moon Knightia:

I’ve died before. It was boring, so I stood up.

Eli joko Bottom tai From the Dead.

Itsellä on luottoa myös Brian Woodiin ja Greg Smallwoodiin joiden epäkiitollinen tehtävä on astua Ellisin ja Shalveyn jälkeen tosimiesten saappaisiin, kokoa 3 602 578 988, numerosta 7 eteenpäin.

 

[Oakland]

Kiitos vinkeistä, täytyy pistää tilaukseen joko Bottom tai From the Dead, josko iskee niin sitten luetaan molemmat


edit: jaahas bottomista ilmoitetaan Adlibriksessä: "Kirja on poistunut valikoimasta"

edit2: ...ja From the deadista "Kirja on tilapäisesti lopussa"

Ei väkisin...

[X-men]

edit: jaahas bottomista ilmoitetaan Adlibriksessä: "Kirja on poistunut valikoimasta"

edit2: ...ja From the deadista "Kirja on tilapäisesti lopussa"

Ei väkisin...

Amatsoonin kautta löytyy alta 10 taalan Bottomia ja Fromia pikkasen kalliimmalla ja Bookdepositorystä löytyy From 21 eukolla (Bottomia ei saatavilla).

[Curtvile]

tai esimerkinomaisesti Fantasiapeleistä

[Oakland]

Täytynee siis vaihtaa toimittajaa Adlibrikseen kovin tottunut, mutta ainakin tuo bookdepositorystä olen kuullut hyvää. Amazonia en ole koskaan käyttänyt, lienee kuitenkin luotettava? Ainakin sieltä löytyy kovasti tuotteita ja suht edullisesti.

[Jarkko Sikiö]

Tutustuin Kuuritariin vastikään ja komppaan edellisiä kirjoittajia siinä, että juuri tuo vuoden 2006 (kolmas inkarnaatio?) on ihan kuningasmateriaalia.

Synkistelyn voi tehdä väärin niin monin eri tavoin, että on piristävää nähdä, kuinka Charlie Huston tekee sen oikein. Käsikirjoitus on sopivan kahjo, katuojamurjotusta tasapainotetaan takaumilla ennen kuin siirrytään toiminnan puolelle.

Visuaalinen puoli on kaksi kolmannesta tämän onnistumisessa. David Finch ryövää Spawnista yleistunnelman ja sekoittaa mukaan Liefeld-estetiikkaa. Kuinka voi olla rakastamatta kuvitusta, kun parhaimmillaan hahmot ovat muodottomia lihassäkkejä, joista pää vain pilkistää rintalihasten välistä.

Tussaaja, Danny Miki, ja värittäjä, Frank D'Armata, ovat yhtä tärkeä osa kokonaisuuden onnistumista kuin Finch itse.

Suomessa vähän nähty Taskmaster on myös piristävä vihulainen. Luin tätä kuusi osaa ja koska jatko on samalta kaartilta, pitäydyn toistaiseksi tässä.

Hienoa, että Kuuritarin seikkailuja on myös vielä runsaasti lisää, eikä tarvitse lisämaksusta tarttua Jeff Lemiren tuoreimpaan esitykseen, kun vanhat seikkailut voi lukea vuosimaksua vastaan digitaalisesti.

Alku Kuuritarin parissa ei kuitenkaan onnistunut aivan yhtä hyvin, sillä aloitin hieman väärästä päästä. Sen kummempia selvittelemättä tartuin sarjaan Vengeance of Moon Knight, jonka idea on, ettei sankari ole oma väkivaltainen itsensä.

Tästä perusideasta johtuen se ei ollut hyvä sarja aloittaa. Tipaton tammikuu -teema meni siis kohdallani hukkaan, eikä tässä ole hyvä aloituskohta muillekkaan.

Ensimmäisen numeron alussa kaikki äimistelevät hahmoa ja riemuitsevat (?) sen paluusta (tyhmä ratkaisu kirjoittajalle vakuutella, kuinka keskeisestä sankarista on kyse). Outoa sisäistä logiikkaa noudattaen Deadpool ei tunne Kuuritaria – ehkä Deadpool lukee Daily Buglesta vain sarjakuvat.

Toiminta itsessään on kuitenkin kohdallaan, kuvitus perusvahvaa (erityiskiitos Juan Jose Rypin Hiekkamiehestä) ja sarja menee läpi hujauksessa. Huonointa tässä olivat muut Kostajat, parasta Deadpool ja Hämis.

Hyvä, en vieläkään aloittanut siitä, mistä piti. Totesin että on parasta kelata aivan alkuun. Kuten Curt ylempänä totesi, kuvittaja Bill Sienkiewicz vetää aivan kuin Neal Adams Batmania konsanaan. Kun vielä tapahtumat sijoittuivat aavikkomaisemiin, puuttui tästä enää Ra's al Ghul irvistelemästä.

Ensimmäinen numero eteni omituisella rytmillä, ilmeisesti johtuen siitä, että hahmo oli jo esitelty ennen omaa julkaisuaan. Bushman on tylsä nemesis. On paljon parempi hahmo kuolleena... Jaksoin tätä selailla pari numeroa, kunnes jätin sikseen. Tässä on liikaa aikakautensa sapluunaa ja yhdistettynä käsikirjoituksen yleiseen puisevuuteen, en jaksa toistaiseksi tämän pidemmälle.

Toki Sienkiewicz kehitti myöhemmin abstraktin tyylinsä – tämä oli sitä aikaa, kun sarjakuvat tahdottiin nähdä vakavana taiteena, vaikka niiden tuotanto oli kaikkea muuta –  joka näytti aikanaa varsin hyvältä Uusien Mutanttien sivuilla.

Toisen inkarnaation hyppäsin suosiolla yli, ehkä joku sadepäivä sitten.

[Jarkko Sikiö]

Tutustuin Kuuritariin vastikään ja komppaan edellisiä kirjoittajia siinä, että juuri tuo vuoden 2006 (kolmas inkarnaatio?) on ihan kuningasmateriaalia.

Kuuden numeron perusteella ehdin jo hehkuttaa tätä liiaksi asti.

Jo seuraava kuuden numeron mittainen tarinakokonaisuus karkaa takaumineen käsikirjoittajalta. Osaltaan myös kytkökset Civil War jne. tarinakokonaisuuksiin vaikuttavat negatiivisesti.

Jatkossa tekijät ja sarjan fokus heittelehtivät turhan villisti. En muista, olenko nähnyt Mark Texeiran jälkeä sitten Suomessakin julkaistujen Aaveajaja- ja Sapelihammas -tarinoiden jälkeen. Onko kukaan muukaan? Jäikö Texeira töitä vaille markkinoiden romahtaessa?

Maneerit miehellä ovat vielä jäljellä, samoin kuin mittakaavapuutteet, mutta se aikanaan ihastuttanut alkuvoimaisuus on kadonnut.

[Darzee]

Kuuritari-sivistykseni taitaa muihin keskustelijoihin verrattuna olla perin vajavaista, mutta uskaltaudun nyt kuitenkin lausumaan ystävällisen sanan noista hahmon vanhimmista seikkailuista, jotka kai on koottu Essential Moon Knight vol. 1:een. Ihan vetoavaa miedon kauhun sekaista toimintaa aikansa hengessä. Kuuritarin pitkäkestoisinta omaa sarjaa 1990-luvulta en ole lukenut, mutta juuri noina vuosina Marvel-tuotantoon tutustuneelle sekin ehkä uppoaisi.

Suomessa Kuuritari on pitkähköön historiaansa nähden aika tuntematon. Ensiesiintyminen täällä taitaa olla vilahdus Ikuisuuden rautahanska -tarinakokonaisuudessa MARVELin sivuilla vuonna 1993. Vai onko hahmoa sittenkin nähty meillä aiemmin? Mail-Manin palstoilla näet muistan sen perään kysellyn pari kertaa. Toistaiseksi viimeisessä Ihmesarja-pokkarissa Kuuritari on mukana kaksiosaisessa, alun perin Peter Parker, The Spectacular Spider-Man -lehden alkupäässä ilmestyneessä tarinassa.

Suomessa hypättiin 1990-luvun alussa yli puolenkymmentä The Amazing Spider-Manin numeroa, joissa Kuuritari oli mukana. Ilmeisesti niissä päätellään Kuuritarin omassa lehdessä alkanutta pidempää juonikokonaisuutta, joten tästä näkökulmasta päätös kaiketi oli perusteltu. 

[Darzee]

Kiitos selvennyksestä. Aika hauskaa, että Kuuritarilla on (ollut) apuri, Marvelillahan tähän ei niin ole innostuttu muutamaa säännön vahvistavaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Kuuritari ei kuulu ihan Marvelin ykkösketjuun, mutta näyttää aina pomppaavan jostain esiin edellisen oman sarjan päätyttyä.

[Jarkko Sikiö]

Ihmettelin hahmoa aikanaan siinä pitkässä, moniosaisessa julistesarjassa.

[Darzee]

Frenchie on pidempiaikainen Kuuritarin apuri.

Totta joo, miksiköhän en mieltänyt sitä sidekickiksi, vaikka sellainen se on. Ehkä vähän samantapainen dynamiikka kuin Rautamiehellä ja Jim Rhodesilla alkuaan, lukemani perusteella. Tosin lunttasin Wikipediasta, että Frenchiestä on sittemmin tehty homoseksuaali.

Jiksi on oikeassa siinä, että suomalaiset lukijat tulivat tosiaan tietoisiksi Kuuritarin olemassaolosta viimeistään tuossa vuosina 1988-1989 Hämähäkkimiehessä julkaistussa minijulistesarjassa. Sitä tarkastellessaan huomaa myös hyvin, ettei aina ole niin helppoa keksiä ulkoasultaan omaperäisiä hahmoja. Kuuritarin puku muistuttaa aika tavalla lännensankari Yöratsastajan (Phantom Rider, alk. Ghost Rider) asua. Muutamaa kuukautta Kuuritarin jälkeen ensiesiintymisensä tehneen Valkoisen Tiikerin supervormu taas tuo nopeasti mieleen nämä kaksi aikaisempaa.

[Jarkko Sikiö]

Brian Bendis ja Alex Maleev työstivät maineikkaan kauden Daredevilin parissa. Kun en itse ole sitä lukenut, ei sieltä tule myöskään lisäpisteitä, kun sama kaksikko koettaa onneaan Kuuritarin parissa.

Ensimmäinen numero jyrää aivan täysillä, mutta sieltä sitten lasketellaan alas koko kaksitoista numeroa.

Kuvitus tässä on hienoa. Käsikirjoitus on hyvä, ellei erinomainen. Se ei kuitenkaan toimi supersankarilogiikkaan sovitettuna, etenkään näillä hahmoilla.

Itse päähahmo on seinähullu, mutta silti naisia pyörii ympärillä. Hahmon juuret Batman-Rautamies-pastissina jyrää yli.

Tätä lukiessa tulee outo tunne, aivan kuin kuuntelisi musiikkia, jonka sanat on sovitettu täysin väärään säveleen.

Warren Ellisin seuraava versio varmaan räjäyttäisi pankin, mutta ei aivan hetkeen tee mieli tarttua hahmon seikkailuihin.