Berserk

[Viitake]

Osat 1-13 löytyy hyllystä, yksinä uusimmista hankinnoista. Kyseiset osat kattavat animesovituksen lähdemateriaalin, ja tuosta animestahan se oma innostus alkunsa sai. Löytyi nimittäin melkoisen halvalla, kympillä, koko animen kattava dvd-boxi. Anime ei yllä mangan tasolle millään, mutta muille kiinnostuneille voisin suositella tutustumista juuri animen kautta.

Itse tykkään kovasti, mutta kaikille ei taida sopia suureellisesta väkivallastaan johtuen. Dark Horsen julkaisemiin kirjoihinhan on painettu +18-leimat taakse. En ehkä aivan niin jyrkkää linjausta itse antaisi, mutta siitä saa aika hyvin osvittaa sisällöstä. Ja tässä vaihessa on hyvä muistuttaa että on Berserk muutakin kuin päidenhalkomista ja lentäviä raajoja (ja seksiä).

[Mon of Olay]

Anime ei yllä mangan tasolle millään, mutta muille kiinnostuneille voisin suositella tutustumista juuri animen kautta.

Kyllä se yltää ylikin, koska animesta on karsittu kaikki juonen kannalta epäolennainen pois, ja se kertoo äärimmäisen eheän tarinan, toisin kuin manga. Animaatio ei toki yllä sarjakuvan hienon taiteen tasolle, mutta mikäpä yltäisi.

[Marsumestari]

Vaikka anime-sarjasta pidänkin niin mangan ylitse sitä en kohottaisi. Vaikka sen lopetus toimiikin omalla tavallaan, niin siitä selkeästi huomaa, että tarinalle on vielä jatkoa. Osaan 35 mennessä en ole keksinyt mitään syytä siihen, miksi Kentaro Miuran olisi pitänyt lopettaa samaan kohtaan.

Vaikka anime-sovituksesta poistetut kohtaukset -paria lukuunottamatta- eivät haittaa ja yksi on jopa parannus tietyssä mielessä, niin mielestäni Miura ei ollut väärässä kirjoittaessaan ja piirtäessään ne alunperin. Kaksi hahmoa, jotka poistettiin animesta, tulivat kyseisen tarinakaarren loppupäässä ja vasta paljon myöhemmin saavat kunnolla huomiota osakseen. Poistot olivat järkeviä, koska OLM ei nähtävästi tähdännyt 25 jaksoa pidempään sarjaan.

Eräs asia, mistä erityisesti pidän Berserkissä on se, että prologitarinaa lukuunottamatta se alkaa melko "realistisena" vaihtoehtoisen Euroopan keskiaikaan sijoittuvana tarinana, kunnes fantasiaelementtejä alkaa tulla vähitellen esiin.

[Viitake]

Vaikka anime-sarjasta pidänkin niin mangan ylitse sitä en kohottaisi

Aivan. Animesta sai aavistuksen liian streriilin maailman kuvan.

[BiQ]

Jatkuuko sarja vielä 36. osan jälkeen? Tätä ilmeisesti ei ole suomeksi?

Joo, jatkuuhan tuo. Eräällä lontoon murretta käyttävällä fanifoorumilla kuului huhu, että kirjan 20-jotain tienoilla olisi Miura mennyt mainitsemaan jossain haastattelussaan että noin 1/3 ajattelemastaan tarinasta on kerrottu... Hyvässä lykyssä alettaisiin lähestyä puoltaväliä?

Suomeksi ei ole ei. Joskus luulin että Evangelionia ei tulis suomeksi ennenkuin helvetti jäätyy, mutta sitten se tuli suomen telkkariin. Ja videohyllyyn. Ja ärrälle. Sen jälkeen en olekaan tainnut esittää arvailuja, mutta tässä kohdassa sanoisin että aika epätodennäköistä että tulis suomeksi koska 1) pituus on julkaisijalle riski ja 2) sisältö on potentiaalinen kakkamyrsky ännänteen potenssiin.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Noin muuten mun on sanottava, että viimeisissä kymmenessä kirjassa (=harhailussa) on kieltämättä vähän venytyksen maku. Ehkä en vain ole koskaan oppinut riittävästi tykkäämään ja välittämään tästä AD&D -tiimistä joka nyt seikkailee.

[haplo]

Luin Berserkin ekan osan kun tuli käytettynä vastaan. Kiva mättösarja, mutten viitsi jatkaa kun on niin pitkä ja ilmestyy hitaasti. Liekö valmistuu koskaan?

Hyllyyn hankkimisen sijaan tällaisia ikimangoja olisi mukava lukea sähköisessä muodossa vaikka siten että sarjaa voisi hankkia huokeasti luku kerrallaan. Berserkin lisäksi ainakin Golgo 13 ja Hajime no Ippo kiinnostaisivat tässä muodossa. Miksei Narutokin, tosin sitä saa kirjastosta ilman oman hyllyn rasitusta.

[Jarkko Sikiö]

Berserkin luonut Kentaro Miura on kuollut 6. toukokuuta.

Linkittämäni The Guardian -uutinen summaa lyhyesti hänen vaikutuksensa.

Asiaa ei kyseisen uutisen tapauksessa mainita, mutta vuodesta 1989 lähtien julkaistu sarja jäi vaille päätöstä. Sarjan viimeinen osa on 40, joka julkaistiin Japanissa 2018.

[Luffymcankka]

Arvostan kovasti mitä mies sai aikaan. Aiemmin ei ole tarvinnut kokea sitä, kun arvostamansa artistin, jonka työtä on saanut omana elinaikanaan seurata, elämäntyö jää kesken. Osamu Tezukan Phoenix jäi myös aikanaan kesken, mutta en ollut vielä edes syntynyt, kun Tezuka kuoli. Tämä todella tuntui ja yritin hetken uskotella, että kyseessä on sairas pila. Palasin pian todellisuuten ja hyväksyin, että Berserk ei koskaan saa ansaitsemaansa loppua. Aion siitä huolimatta lukea joskus Berserkin uudestaan. Olen kiitollinen siitä, mitä Miura ehti elämänsä aikana tehdä.

Kiitos Kentaro Miura!

[BiQ]

Nyt on tyhjä olo. Viimeisten viiden vuoden aikana opin tykkäämään taas Berserkistä ja odotin aina innolla uutta jaksoa, sen minkä muulta elämältä ehdin. Vaikka paljon hyvää tarinaa ehti tulla, olisin todellakin halunnut nähdä vielä pidemmälle jatkon.

(Sellainen huomautus myös, että kokoomapokkari 41:n sisältö on jo siinä määrin pitkällä että varmastikin julkaisevat vielä yhden osan.)

[Gheralf]

Harmi on joka kerta kun näin hienoa jälkeä tekevä artisti poistuu joukostamme. Berserkiin on ollut pitkän aikaa tarkoitus palata, mutta olen jäänyt odottelemaan uutisia siitä, että tarina pääsisi jonkinlaiseen päätökseen. Ikävää ettei näin koskaan kerennyt käydä.

Kuolleista ei liene soveliasta puhua pahoja, mutta haluan jonkin verran paheksua tätä yleistä tyyliä venyttää tarinaa ikuisuuksiin asti. Berserkiä en ole seurannut pitkiin aikoihin, mutta omaa sydäntä lähellä on samaan vikaan syyllistyvä Hajime no Ippo, jota on tullut seurattua jo nuoruuden nyrkkeilyharrastusajoista alkaen (nyt ainakin parikymmentä vuotta). Aina parin vuoden välein otan sarjan luentaan ja pääsen harmittelemaan kun tarina ei ole päässyt etenemään yhtä tappelua pidemmälle.

Yhä kauhulla odotan sitä päivää kun George Morikawan menehtymisestä tulee uutista ja Hajime no Ippo jää kesken. Ikävää myös, jos kustantaja jossakin vaiheessa toteaa ettei tarinalle riitä enää lukijoita ja lopetuttaa sarjan keskeneräisenä sen takia. Omistan muutamia sarjoja, joissa viimmoinen kirja on huomattavasti ohuempi kuin edelliset, johtuen siitä että tekijöille on ilmeisesti annettu muutama luku aikaa viedä monikirjainen sarja loppuun.

On tietenkin ymmärrettävää, että kun saa sen yhden sarjakuvan aikaan, jolle löytyy suuri yleisö (ja sitä mukaan tarpeeksi hyvä tulonlähde), niin ikäväähän sitä olisi kuluttaa liian nopeasti loppuun. En tietenkään tiedä oliko tämä Miuran kohdalla se pääasiallinen syy, mutta vaikea kuvitella ettei sillä olisi ollut osaa eikä arpaa tarinan rytmityksen kanssa.

Vähän samaa ongelmaa vaikuttaa olevan muillakin mangasarjoilla. One Piece, Naruto ja Bleach tulevat ekana mieleen, joissa tarina etenee ihan mukavaa vauhtia alkutaipaleilla, mutta sarjan suosion kasvaessa tarinankerronta lähtee venymään.

Juuri tästä asiasta hieman kismittyneinä otimme Realm of Owlsin tekoa varten tarkoituksella yhdeksi periaatteeksi, että tarinan on edettävä vauhdikkaasti. Lisäksi joka stripin pitää pystyä kantamaan oma painonsa ja tarjoamaan iloa ilman että on lukenut mitään aikaisempaa strippiä tai että jatkaisi lukemaan yhtään eteenpäin. (Tässä periaatteessa on ollut myös omat ongelmansa, varsinkin alkuaikoina, kun isoja asioita on yritetty käsitellä aivan liian nopeasti.)

[Antti Valkama]

Lisäksi joka stripin pitää pystyä kantamaan oma painonsa ja tarjoamaan iloa ilman että on lukenut mitään aikaisempaa strippiä tai että jatkaisi lukemaan yhtään eteenpäin. (Tässä periaatteessa on ollut myös omat ongelmansa, varsinkin alkuaikoina, kun isoja asioita on yritetty käsitellä aivan liian nopeasti.)

Kuulostaa tosiaan vaikealta. Jatkuvatarinaiset jap. sarjakuvat pyrkivät usein auttamaan uusia lukijoita sillä, että tarinan olennaisia juttuja kerrataan ja hahmojen nimiä pidetään tarpeeksi esillä. (Toki nimiä toistellaan muutenkin enemmän kuin meillä yleensä.) Joka tapauksessa tärkeä osa teoksesta nauttimista on juuri se, että tarinan edetessä huomaa, kuinka aiemmin esitellyt asiat nivoutuvat kokonaisuuteen. Silloin yksittäisistä luvuista on vaikea tehdä irrallisinakin toimivia kokonaisuuksia. Vaikka totta kai luvuista yritetään tehdä ehjiä tarinanpätkiä, joiden alkamis- ja loppumiskohta on tarkkaan harkittu.

Toisaalta strippisarja toiminee muutenkin monessa suhteessa eri tavoin kuin usean sivun luvuista koostuva.

[haplo]

Olen koettanut päästää viime aikoina irti ajatuksesta, että haluaisin lukemani sarjat varmasti saada luettua loppuun. Siis tietysti se olisi mukavaa - ja tekijöidenkin tavoite veikkaan - mutta koetan nähdä asian niin, että onpa mukavaa kun joku on edes jonkin verran tehnyt hienoa sarjakuvaa. Mitään velvoitettahan taiteilijoilla ja kirjailijoilla ei ole kuluttajia kohtaan, joten otetaan mitä annetaan. Sama pätee myös vaikkapa käännössarjakuviin. Ei se ole kokoelman kannalta lopulta suurin merkitys, onko jokin sarja saatavilla varmasti hyllyyn alusta loppuun ymmärrettävällä kielellä. Kunhan on hyllyssä huippua luettavaa.

(Hajime no Ipposta luin aikanaan sen ekan tarinankaaren ja jätin siihen. Toimii mielestäni noin hyvin, enkä kaipaa lisää. Tuossa olisi toinen tekijä jo aloittanut uuden jatkosarjan hieman eri nimellä vaikkapa Takahashin Ginga-juttujen malliin.)

[Gheralf]

Kuulostaa tosiaan vaikealta. Jatkuvatarinaiset jap. sarjakuvat pyrkivät usein auttamaan uusia lukijoita sillä, että tarinan olennaisia juttuja kerrataan ja hahmojen nimiä pidetään tarpeeksi esillä. (Toki nimiä toistellaan muutenkin enemmän kuin meillä yleensä.)

Kyllä. Mangaa paljon lukeneena olen jo itse tottunut hahmojen nimien toistamiseen kun kyseessä on japaninkielisiä nimiä, mutta korealaista ja kiinalaista sarjakuvaa lukiessa iskee ainakin vielä koko ajan korvaan (silmään? aivoihin?), kun hahmojen nimiä toistetaan. Asiaan ei auta, että noissa kielissä nimi muodostuu yleensä kahdesta tai useammasta osasta, minkä takia ainakin omat aivot yrittävät kuvitella, että hahmosta lausutaan hänen koko nimensä (näihin kulttuureihin yhtään sen enempää perehtyneenä en tiedä miten nimet siellä toimivat). Vähän kuin jos suomalaisessa sarjakuvassa olisi kohtaus:

Matti: Hei, mitäs täällä tapahtuu?
Tuomo: Painu nyt hiivattiin siitä, Matti Seppo Tuomas Hämäläinen. Sua ei kaivata täällä.
Matti: Täh? Minä, Matti Seppo Tuomas Hämäläinen, en ole menossa yhtikäs minnekään, Tuomo Matias Valtteri Taipale!
Tuomo: Minähän sanoin, että lähde nyt vetämään siitä, Matti Seppo Tuomas Hämäläinen!
Matti: No menen sitten! Mutta älä kuule luule etten kerro tästä Aleksi Veikonpoika Ärjylälle ja Liisamari Anna Helinä Kinnulalle!

(Tarkennuksena vielä, että en tarkoita kritisoida tai halveksua näiden kulttuurien sarjakuvia, vaan tämä on miten omat suomalaiset aivoni haluavat tulkita nämä keskustelut hahmojen nimien perusteella.)

Muistelen myös huomanneeni jossakin vaiheessa kun mangaan rupesi ilmestymään joka kirjan alkuun aukeama, jossa esiteltiin sarjan hahmot lyhyesti ja mahdollisesti annettiin tähän mennessä tapahtuneesta juonestakin lyhyt synopsis.

Ilmeisesti Japanin televisiossa animelle tehtiin ainakin joskus samaa, mutta niin että hahmojen naamoja näytettiin kesken esitystä kuvaruudun reunoilla viemässä ruututilaa. Muistelen, että Sayonara Zetsubou Sensein animessa parodisoitiin ja ihmeteltiin asiaa.

Joka tapauksessa tärkeä osa teoksesta nauttimista on juuri se, että tarinan edetessä huomaa, kuinka aiemmin esitellyt asiat nivoutuvat kokonaisuuteen. Silloin yksittäisistä luvuista on vaikea tehdä irrallisinakin toimivia kokonaisuuksia. Vaikka totta kai luvuista yritetään tehdä ehjiä tarinanpätkiä, joiden alkamis- ja loppumiskohta on tarkkaan harkittu.

Toisaalta strippisarja toiminee muutenkin monessa suhteessa eri tavoin kuin usean sivun luvuista koostuva.

Joo. Strippisarjakuvien kohdalla kyse on (ainakin oman muailmankuvan perusteella) enemmän esimerkiksi siitä, että joka stripissä on punch line, paljastus, cliffhanger... jotain joka antaa lukijalle olon, että kannatti tämä yksittäinen sivu tulla lukemaan. Pidempien sarjakuvien kohdalla näytetään ainakin mangan kohdalla pidettävän tärkeänä, että jokaisella kokonaisella luvulla on rakenne, joka enemmän tai vähemmän tarjoaa tämän samanlaisen tuntemuksen sen jälkeen, kun koko luku on tullut luettua.

Jonkinsorttinen hyvä välimuotohan tästä saattaisi olla kaikista paras ratkaisu. Esimerkiksi Flaky Pastry -nettisarjis kertoo jatkuvaa tarinaa, mutta joka sivu toimii myös omana strippinään. Vähän samankaltaista ollaan itsekin Realm of Owlsin kanssa nyt kokeiltu.

Toisena hieman erilaisena esimerkkinä Ken Akamatsun mangat (Love Hina, Negima, UQ Holder!), jotka muodostuvat kyllä tavanomaisista luvuista, mutta usein yhteen aukeamaan on onnistuttu änkeämään niin paljon tavaraa että sarjakuvat toimisivat melkein aukeama-pohjaisina strippiteoksina. Näiden kirjojen lukemisen jälkeen on kyllä ähky olo – tuntuu että on saanut rahalleen vastinetta.

Olen koettanut päästää viime aikoina irti ajatuksesta, että haluaisin lukemani sarjat varmasti saada luettua loppuun.

Tämä on muuten mielettömän hyvä pointti – eikä ainoastaan sarjakuviin liittyen. Jos jostakin teoksesta ei välitä, niin miksi pakottaa itsensä jatkamaan sen kanssa? Omalla kohdalla ongelma on pääasiassa pelien kanssa, kun sellaisen on semikalliilla hankkinut ja aloittanut, niin sitä on jostakin syystä vaikea päästää irti, vaikka pelaamisesta ei millään tavalla enää nauttisikaan.

Nettisarjakuvia ja youtube-videoita tulee silloin tällöin avattua uuteen välilehteen siinä toivossa, että niitä joskus kerkeäisi lukemaan. Sinne ne sitten usein jää, ellei erityisesti näe vaivaa niiden käsittelyyn. Työltä melkein tuntuu tämä viihteen kuluttaminen.

[BiQ]

No JAAHAS.

https://www.hakusensha.co.jp/information/63802/

(skrollaten alaspäin niin saa lontooksi luettavaa)

Summa summarum: Berserk jatkuu. Taiteesta vastaa entisten assistenttien kollektiivi ja käsikirjoituksen tukena on Miuralta jälkeenjääneet muistiinpanot ja Kouji Mori eli Miuran melkein elinikäinen ystävä ja kollega jonka kanssa hän pallotteli elinaikanaan ilmeisen paljon kaikenlaisia Berserkin juonenkäänteitä.

Enpäs nyt oikein osaa sanoa kuinka paljon tykkään tästä. Olen aika varma että luen mitä saavat aikaan vaikka tosiasiassa Berserk loppuu sydämessäni kirjaan 41.

===================

Jälkikirjoitus noin viikon asiaa haudotttuani:

Päätin olla varovaisen optimistinen että tämä jatkuminen ansaitsee paikkansa.

[BiQ]

...jaa jaa. Olen nyt ostellut tätä digitaalisessa muodossa japaniksi 7 x 20 sivun edestä, lukenut fanien tuottamia englanninnoksia ja tuota niin. Pettymys on päällimmäinen tunteeni. Ehkä odotin liikoja mutta mutta...

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

...vaikka suurista ulkonaisista juonenkäänteistä tähän mennessä voin jotenkin uskoa että mennään alkuperäistä visiota approksimoiden, tuntuu tämä kirjoittajapoppoo jotenkin olevan aika pihalla niistä hahmoista jotka tässä tarinassa seikkailevat.

Olen myös melko varma että Windham ja myöhemmin Falconia oli alunperin sisämaan kaupunki mutta kas kummaa kun siellä nyt onkin merenranta. Että tällä tasolla mennään jatkuvuuden kanssa...