Kahlasin kursorisesti Vesimies-sarjojen huippukohdat 70-luvulta nykypäivään.
Olisi kyllä suoraan voinut aloittaa suoraan New 52 -tarinoista. Aparon kuvittamat numerot menevät, mutta muutoin on niin paljon tuubaa, että lopulta tuli mitta täyteen, ja jätin väliin Rick Veitchin koko kauden. Tämä vielä mahdollisesti tulee joskus katsastettua, mutta yhtä mahdollisesti ei tule.
Täytyy sanoa, että ehkä Vesimies oli ainoa supersankari, jonka kohdalla sellainen 90-luvun "rankka" uusiotyyli oli paikallaan. Hiusten pidennyt, parta ja harppuunakäsi olivat tuttuja Morrisonin suomennetuista JLA-tarinoista.
Peter Davidin harppuunakäsikauden ensimmäinen kokoelma ei kuitenkaan mennyt mitenkään alas, koska kuvitus on täysin ala-arvoista. Ei David tuossa muutoinkaan parhaimmillaan ollut, mutta minä jo luovutin sen verran varhaisessa vaiheessa, etten koko kautta suoraan tuomitsekaan.
Sitten tulee New 52 ja Geoff Johns tekee samat temput kuin Vihreän Lyhdyn kanssa: kuvitus tappiin, verkkaisesti alkutarina uusiksi, sekä uusia hahmoja ja -tarinaelementtejä hyödyntäen piristettä jo muutoin kuluneeseen perusmytologiaan. Toimii.
Kumma lähtökohta näissä New 52 -jutuissa on se, että sankari kuvataan ihan pilkanteon kohteeksi.
Kolmas kokoelma on crossover Oikeuden puolustajien kanssa, mikä on selkeästi heikompi kuin ensimmäiset kaksi kokoelmaa. Tästä sitten kuitenkin hyppäsin Oikeuden puolustajien kelkkaan.
