Kirjoittaja Aihe: Lapsuusmuistoja sarjakuvahankinnoista  (Luettu 552 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Nikopol

  • Jäsen
  • Viestejä: 253
Lapsuusmuistoja sarjakuvahankinnoista
« : 27.08.2010 klo 18:32:21 »
Ensimmäiset sarjakuvani sain nimenomaan kioskireissuilta. Olen syntynyt 1975, mutta muistikuvat näiden julkaisujen vuosista ovat hämärän peitossa. Uskoisin olleeni noin 5-vuotias, kun äitini osti minulle Kupittaan vihreästä kioskista Lepakkomies-lehden ja äidin silloinen poikaystävä Heikki, Smurffit Olympialaisissa albumin Runosmäen kioskista. Ensimmäisen kerran minut vei divariin isäpuoleni ja sain reissulta muistaakseni kolme Teräsmies-albumia. Yhdessä Teräsmies taisi taistella Muhammed Alia vastaan, toisessa oli kannessa pari Teräsmiestä ja paljon kuplia, kolmannessa oli muistaakseni Tohtori Doom, mikähän tämä oli, vai onko muistini tehnyt tepposet? Armottoman virheen isäpuoleni tekikin, koska divareista tuli tämän jälkeen elinikäinen harrastus ja aloin käyttämään paikkoihin kaikki pullonkeräys-, siivous- ja viikkorahani. Lähiostari Ilpoisilla oli aikanaan kukoistava pieni kauppakeskus, jossa toimi kaksi kauppaa, K-kauppa ja T-kauppa vai olikohan tämä Elanto. Näiden lisäksi R-kioski, Säästöpankki, Posti, nuorisotalo ja nuorten harrastetilat, esim. liidokkien rakentelua varten sun muuta. K-kauppa oli hyvästä valikoimastaan johtuen ykkösostopaikkani, mutta kyllä R-kioskin tätikin sai aika usein rahojani sarjiksista. Nykyään, tai ainakin viimeksi paikalla käydessäni oli koko ostari täysin kuollut, olisikohan siellä tänä päivänä ainuttakaan kauppaa edes. Kebabpaikka ja pubi nyt tietysti ainakin, nämähän pärjäävät missä vain, koska veroja ei makseta kuin näön vuoksi:)

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Lapsuusmuistoja sarjakuvahankinnoista
« Vastaus #1 : 27.08.2010 klo 19:00:18 »
Vieläkin muistan niitä "paskahalvauksia", kun johonkin divariin ilmestyi kuin tyhjästä nippu Ihmesarjaa tai vanhoja Teräsmiehiä tai vanhoja Korkeajännityksiä tai vastaavia. Maksoivat silloin vielä aina markan tai jotain. Ostin äkkiä. Semmoisten saaliiden keruu vaati kyllä lähes jokapäiväistä piipahdusta divareissa, muuten ne menivät. Liuskalehtiä oli ennen wanhaan laarikaupalla, siis joskus 60-luvun lopulla kun kävin kansakoulua (joo, ja vielä lauantaisinkin); liuskat maksoivat jotain 20 penniä kipale.  Pekka Lipposia ja Korkkejakin oli vielä vaikka kuinka paljon, metrisiä rivejä.

Keräilysarjakuvailmiötä ei silloin vielä ollut (paitsi Helsingissä, sillä muistan luokkaretkellä ihmetelleeni kovia hintoja). Koskahan se syntyi?

PS. Ja ainakin Porissa Tiimarin nimi oli divarivaiheessa muistaakseni Anttivaari! Voi kun hassu sanaleikki.


X-men

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 088
  • Comics costs too much, damned!!!
Vs: Lapsuusmuistoja sarjakuvahankinnoista
« Vastaus #2 : 27.08.2010 klo 19:51:02 »
Silloin kun Jedin Paluu-alppari ilmestyi sain aika monta kertaa yrittää ennnenkuin sain kerrottua oikean nimen että kioskin pitäjä antoi haluamani (semmoinen koppikioski niin ei itse päässyt sinne).

Vanhan asuinpaikan lähellä oli divari jossa tuli käytyä usein ja ostettuakin taskareita ja Teriksen ja Battiksen mini-albumeita ja joskus muitakin sarjakuvia.

Muuton jälkeen olin lähempänä keskustaa ja sitten alkoi divarien koluaminen (tuli kerättyä mm. Salatut Sodat-sarja julisteiden takia ja vietyä lehdet toiseen paikkaan ilman julisteita ja 70-80-luvun Teriksiä mm. Krypton-saga) ja ostettua uusia lehtiä vähän sieltä sun täältä. Parasta divari-reissuissa oli kun toisesta paikkaa osti lehden niin lukemisen jälkeen jollei kiinnostanut pitää sitä niin vei sen toiseen divariin ja sai markan voittoa (tosin hiukan myöhemmin hinnat tasapäistyivät ja kummastakin sai saman hinnan).

Yksi vaikeimmista saada oli Kostajat-spessu jossa nähtiin Vision ensimmäisen kerran, sai koluta muutaman paikan ennenkuin se löytyi ja sitten piti selittää hiukan että sain ko. opuksen.
There Are Too Many Comics Which Don't Get Published Here.

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Lapsuusmuistoja sarjakuvahankinnoista
« Vastaus #3 : 28.08.2010 klo 02:56:44 »
Tämä alkaa olla vanhain muisteloja, mutta meitä nuoremmatkin ovat olleet lapsia toki ;D

En muista että Joensuun korkeudella olis ikinä ollu isoissa pinoissa mitään Teräsmiehen poikia ja muita. Ehkä niitä ei kukaan ostanut tai tilannu sinne asti ja jos joku niin tekikin, niin älysi pitää niistä kiinni. Pekka Lipposia ostin viiden markan kappalehintaan isoja pinoja, ja ne ovat hyllyssä vieläkin. Ankkoja ja muita sarjakuvalehtiä sai 25 pennin hintaan, mutta harva niistäkin oli 1960-luvun alkua vanhempia. Torikadun osto-ja-myyntiliikkeestä. Mylleriltä 1970-luvulla.

Timo

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Lapsuusmuistoja sarjakuvahankinnoista
« Vastaus #4 : 28.08.2010 klo 12:18:37 »
Vielä palatakseni tuohon aikaisempaan kysymykseeni... koska keräilysarjakuvan käsite löi läpi Suomen? Sarjakuvalehdethän maksoivat kaikki markan tai kaksi (paitsi Aku Ankat, Retut, Naket ja Ville Vallattomat, jotka olivat halpiksia).

50-luvun Ankoista se keräily taisi saada alkunsa meillä...

Milloin divaressa alettiin hinnoitella sarjakuvalehtiä?

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Lapsuusmuistoja sarjakuvahankinnoista
« Vastaus #5 : 28.08.2010 klo 12:26:08 »
Vielä palatakseni tuohon aikaisempaan kysymykseeni... koska keräilysarjakuvan käsite löi läpi Suomen? Milloin divaressa alettiin hinnoitella sarjakuvalehtiä?

Veikkaan 70-luvun alkua. Silloin ilmestyi ekat keräilyhinnastotkin kaiketi, mutta myös Almilan dekkari Vaaralliset sarjakuvat, joka kertoi kovasta pelistä divarimaailmassa ja harvinaisista sarjakuvista.

Timo

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Lapsuusmuistoja sarjakuvahankinnoista
« Vastaus #6 : 29.08.2010 klo 03:07:49 »
Karkotimmeko me vanhukset vähän nuoremmat ihmiset tästä? Öööh, kyllä tänne tuoreemmatkin muistelot kelpaavat.
Mutta, Asterixeja ja Lucky Lukeja ostin 2,50 markan hintaan (=noin puolet 4,95:stä) ja ne ovat yhä tallella. Ja Ahmed Ahneet!
Sähkölaitosankan muistan saaneeni halvalla, ja siitä puhuttiin jo 70-luvulla, että se on jostain syystä arvokkaampi kuin muut ankat, en pitänyt sitä minään, koska sisältö oli jo muualta tuttua ja se oli muutenkin ohut. Luulin saaneeni hyvät rahat, kun sain siitä, olikohan se femman markkoina. Pöh.

Timo

Olli T

  • Omat säännöt
  • Jäsen
  • Viestejä: 231
Vs: Lapsuusmuistoja sarjakuvahankinnoista
« Vastaus #7 : 29.08.2010 klo 10:43:47 »
90-luvun alkupuolella haettiin aina äidin kanssa Marvel tai Sarjakuvalehti Inkeroisten R-kioskilta lukemiseksi kun oltiin siellä käymässä. Olipahan joku syy käydä ulkona kävelemässä vähän pidempi reissu huonollakin säällä. Ryhmä-X tuli kotiin kannettuna, Hämähäkkimiehen kävin lukemassa kirjastossa.

Petteri Oja

  • Juudas itselleen
  • Jäsen
  • Viestejä: 8 193
Vs: Lapsuusmuistoja sarjakuvahankinnoista
« Vastaus #8 : 29.08.2010 klo 12:15:00 »
Mä sain lahjaksi n. 7-vuotiaana Aku Ankan taskukirjan nro 52. Katsoin sisäkannesta että näitähän on ilmestynyt enemmänkin ja ehdotin vanhemmille että saisin myös edellisen numeron. Isä vei minut Kemin Kirjadivarin Valtakadun myymälään (siihen aikaan niillä oli kaksi myymälää Kemissä), en muista löytyikö sitä mutta jonkun taskukirjan sain joka tapauksessa. Siitä alkoi keräily ja ankara ravaaminen Kirjadivareissa. Myös Wanhan Aitasta löytyi joskus jotain.

Lehtipistesarjakuvia ostelin Syväkankaan kioskista. Sieltä ostin ensimmäisen Marvel-lehden.

JJ Naas

  • Toikkarointia lammashaassa
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 522
Vs: Lapsuusmuistoja sarjakuvahankinnoista
« Vastaus #9 : 29.08.2010 klo 12:56:30 »
Minä keräsin nuorena lähinnä Aku Ankka -lehtiä, supersankareista innostuin vasta kolmekymppisenä. Tinttejä, Valerianeja ja vastaavia toki keräilin, mutta en mitenkään järjestelmällisesti.

Jostain 8-vuotiaasta 14-vuotiaaksi metsästin vanhoja Akkareita. Minulla oli serkkuni kanssa kilpailu siitä että kumpi löytää enemmän mahdollisimman vanhoja Aku Ankkoja. Vaasan divarit olivat hyvin köyhiä 80 -luvulla tässä suhteessa, Missään ei ollut 50 -luvun ja 60 -luvun lehtiä, ainoastaan 70-80 -luvun lehtiä. Yllättäen kesämökin vintiltä löytyi vuoden 1962 -Aku Ankkoja, mutta serkku pisti paremmaksi löytämällä toisen kesämökin vintiltä vuoden 1957 -lehden. Lopuksi voitin kuitenkin kisan vuoden 1956 Aku Ankan Kesäkaruselli -erikoisnumerolla.

JJ Naas

  • Toikkarointia lammashaassa
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 522
Vs: Lapsuusmuistoja sarjakuvahankinnoista
« Vastaus #10 : 29.08.2010 klo 13:18:39 »
Ei 50-60-luvun Ankkoja divareissa ollut 70-luvullakaan.

Jaa niinkö? Luulin että Vaasan divarit vain olivat jotenkin erityisen huonoja...

The Spirit

  • Lukijakommentaattori
  • Jäsen
  • Viestejä: 178
Vs: Lapsuusmuistoja sarjakuvahankinnoista
« Vastaus #11 : 29.08.2010 klo 13:24:52 »
Jostain 8-vuotiaasta 14-vuotiaaksi metsästin vanhoja Akkareita.

Mistä lähtien Aku Ankka -lehdestä on käytetty nimeä Akkari? Minun lapsuudessa puhuttiin aina vain Akusta. Ja isä luki aina "Akusta Akun" iltasaduksi, Veli Kaneja ja Tikuja ja Takuja ei juurikaan luettu. Sellainen henkilö, joka oli vihkiytynyt enemmän Akun Ankan maailmaan oli Ankisti, ei suinkaan Akkaristi. Se on pelikortti.

JJ Naas

  • Toikkarointia lammashaassa
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 522
Vs: Lapsuusmuistoja sarjakuvahankinnoista
« Vastaus #12 : 29.08.2010 klo 13:31:11 »
Mistä lähtien Aku Ankka -lehdestä on käytetty nimeä Akkari?

Aiemmin mainittu Espoossa asuva serkkuni käytti tuota sanaa, siksi kai inspiroiduin käyttämään sitä tässä yhteydessä. Kyllä se sana aluksi tuntui yhtä oudolta kuin se, että Aku tipahti postiluukusta Espoossa vasta keskiviikkona, eikä maanantaina, kuten Vaasassa.

haplo

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 531
Vs: Lapsuusmuistoja sarjakuvahankinnoista
« Vastaus #13 : 29.08.2010 klo 16:07:25 »
Sisko oli jostain saanut Lassi ja Leevi-albumin Täysosuma aikanaan. Kun sitten vartuin hieman ja innostuin kuvista ja sittemmin opin lukemaankin, alkoi ravaaminen noin kerran kuussa Taivalkosken kirjakaupassa. Täytyi aina saada ostaa jokin albumi ja joskus ne täytyi tilatakin liikkeeseen kun ei muuten saanut. Kaverikin innostui samasta ja sitten niitä hankittiinkin aina yhdessä, yleensä eri albumit ja luettiin sitten toisiltamme.

Eipä ole enää Taivalkoskella ollut kirjakauppaa vuosiin ja tämänkin kaupan pitäjä kaikkosi kylältä jo ennen viimeistä kirjakauppaa. Mitähän mahtaa miehelle kuulua, on tullut pari kertaa mietittyä. Mukava tapaus, aina sai albumit nopeasti paikalle ja mukava oli asioida.

tertsi

  • Vieras
Vs: Lapsuusmuistoja sarjakuvahankinnoista
« Vastaus #14 : 29.08.2010 klo 16:45:27 »
Hiirimäen kielellä se on "Akkis"
Haagaksi se oli "Akkari".