Ensimmäiset sarjakuvani sain nimenomaan kioskireissuilta. Olen syntynyt 1975, mutta muistikuvat näiden julkaisujen vuosista ovat hämärän peitossa. Uskoisin olleeni noin 5-vuotias, kun äitini osti minulle Kupittaan vihreästä kioskista Lepakkomies-lehden ja äidin silloinen poikaystävä Heikki, Smurffit Olympialaisissa albumin Runosmäen kioskista. Ensimmäisen kerran minut vei divariin isäpuoleni ja sain reissulta muistaakseni kolme Teräsmies-albumia. Yhdessä Teräsmies taisi taistella Muhammed Alia vastaan, toisessa oli kannessa pari Teräsmiestä ja paljon kuplia, kolmannessa oli muistaakseni Tohtori Doom, mikähän tämä oli, vai onko muistini tehnyt tepposet? Armottoman virheen isäpuoleni tekikin, koska divareista tuli tämän jälkeen elinikäinen harrastus ja aloin käyttämään paikkoihin kaikki pullonkeräys-, siivous- ja viikkorahani. Lähiostari Ilpoisilla oli aikanaan kukoistava pieni kauppakeskus, jossa toimi kaksi kauppaa, K-kauppa ja T-kauppa vai olikohan tämä Elanto. Näiden lisäksi R-kioski, Säästöpankki, Posti, nuorisotalo ja nuorten harrastetilat, esim. liidokkien rakentelua varten sun muuta. K-kauppa oli hyvästä valikoimastaan johtuen ykkösostopaikkani, mutta kyllä R-kioskin tätikin sai aika usein rahojani sarjiksista. Nykyään, tai ainakin viimeksi paikalla käydessäni oli koko ostari täysin kuollut, olisikohan siellä tänä päivänä ainuttakaan kauppaa edes. Kebabpaikka ja pubi nyt tietysti ainakin, nämähän pärjäävät missä vain, koska veroja ei makseta kuin näön vuoksi:)
