Hiukan hölmöltä tosiaan tuntui että Wildcat on nuijimassa roistoja vaikka ikää pitäisi oleman riittävästi eläkkeelle pääsyyn.
Oikeuden Liiton (käytetään nyt tätä toimivaa suomennosta) sankarien taustojen sitominen 2. maailmansotaan on vähän tämmöinen kaksiteräinen miekka. Yhtäältä se aiheuttaa tarpeen keksiä selityksiä sille, miksi sankarit eivät vanhene. Niihin voi kyllästyä, ja tavallaan ne sotivat hahmojen alkuperäistä tarkoitusta vastaan: 1940-luvun OL nimenomaan seikkailee aikansa nykymiljöössä, välillä aika futuristisissakin ympyröissä. Toisaalta myöhemmät tarinat ovat pitäneet sodan niin keskeisenä osana hahmojen mytologiaa, että se pomppaa aina jostain esiin.
Oikeastaan sota ei tosin näy vanhoissa tarinoissa yhtä paljon kuin saman ajan Kapteeni Amerikka- ja Ihmissoihtu-jutuissa. Kyllä Oikeuden Liiton jäsenet värväytyvät siviilihenkilöllisyyksissään, mutta eivät juuri käy rintamalla. Jukka Laine on tästä kirjoittanut aiemminkin.
Samanlainen tietyn etäisyyden pitäminen reaalimaailman tapahtumiin DC-sarjoissa Marveliin ja sen edeltäjiin verrattuna näkyy esimerkiksi 1960-luvun seikkailuissa, joissa vähän jokaisella Marvel-sankarilla on kommunistivastustajia. Lex Luthor ei kuitenkaan esimerkiksi myy kryptoniittia neuvostoliittolaisille.
Sotajuttujen korostuminen OL-myytoksessa johtunee itse asiassa käsikirjoittaja Roy Thomasista, jonka kirjoittamat maailmansota-aiheiset tarinat 1980-luvun All-Star Squadronissa ja Young All-Starsissa inspiroivat myöhempiä tekijöitä ammentamaan korostuneesti menneestä. Tämä henki näkyy monissa OL-stooreissa, joissa sotaa sinänsä ei suoraan käsitellä.
Kun DC joitakin vuosia sitten uudisti Oikeuden Liiton tekemällä sen jäsenistä jälleen nuoria, oli kyseessä eräässä mielessä paluu alkulähteille. Mikäli uusimmat huhut pitävät paikkansa, pidetään nuoruudesta edelleen kiinni, mutta sota kytketään taas tiukasti taustatarinaan.
Jos näin tehdään, sankarit ikääntynevät taas jossain vaiheessa. Siksi vakiintunut tämä vanhempi valtiomies -konsepti alkaa jo olla.
