En ymmärrä mitä ihmiset oikein vaativat tämän aihepiirin sarjoilta. Osa valittaa että sarja on epätasapainoinen, vähänväliä tiukkaa ja tunnelmallista zombien lahtaamista, ja osa jaksoista haahuilua siellä sun täällä. Sellaista se varmaan realistisesti olisi tuollaisessa maailmassa siihen asti, että löytyy pysyvä paikka minne asettua aloilleen.
Sarjakuva on paikoittain ollut väkivaltaisempi omasta mielestä, mutta ei siinäkään jatkuvasti epäkuolleita laiteta lihoiksi, saatika jatkuvasti lahdata päähahmoja.
Ongelma ei ole siinä, että sarjassa ei olisi tarpeeksi gorea tai toimintaa vaan maailmanlopun - fiiliksen lähes täydellisessä puutteessa. Missä ovat ihmisyyden ja selviytymisen välillä valitseminen ja moraallisesti harmaat valinnat? Miksei nälänhätä ole koskaan vakava ongelma (tuskinpa vauvan ruokkiminen keskellä korpea olisi niin kivutonta, kuin sarja antaa ymmärtää)? Miksei selviytyminen koskaan näytä olevan oikeasti epätoivoista? En väitä etteikö näistä mitään olisi ollut lainkaan, mutta enemmän ollaan menty poikkeus, kuin sääntö - linjalla. Jos The Grove - jaksoa (jonka myönnän olleen loistava) ei lasketa, niin milloin viimeksi hahmojen tekemä valinta on jättänyt niin sanattomaksi, että et osaa edes sanoa miten itse menettelisit samassa tilanteessa? Onko nälänhätä noussut kolmoskauden ekan jakson lisäksi kertaakaan dilemmaksi? Eikö ole vähän liian onnekasta, että kaikissa vastaantulevissa taloissa on syötävää/varusteita (tai ainakin niissä ilkeää viettää yön) ja ainakin vuoden tienposkessa lojuneet autot starttaa ongelmitta? Eipä niitä hiton zombejakaan jaksa ottaa vakavana uhkana, kun hahmotkaan eivät niistä välitä ("Hurdur! Zombiet ihan just kaataa aidan, ainoan suojamme, kumoon, mutta minäpä mielummin kasvatan tomaatteja luurit korvilla, kuin teen asialla mitään!").
Mutta sarjan suurin ongelma on aivan perseestä oleva rytmitys. Kokonaisen kauden ajan farmilla homehtuminen (joka ei itsessään iso ongelma, jos olisivat jotain muuta tehdeet, kuin saippuasarjamaisesti kiistelleet siitä kuka panee ja ketä) on saanut kyllikseen kritiikkiä, muttei miksei kolmoskauden lopusta ja neloskaudesta kokonaisuutena puhuta enempää? Vaikkei lähellekkään sarjisten tasoa, kolmoskausi pääsääntöisesti ihan kiitettävästi siirsi Vankila/Kuvernööri - saagan televisioruutuun. David Morrsissey oli ihan toimiva Kuvernööri ja jännitettä viimeiseen yhteenottoon tämän kanssa pohjustettiin kivasti, mutta viimeinen jakso näytti katsojille keskaria ja oli täydellinen antikliimaksi. Veikkaan, että joku tuottaja halusi säästää rahaa ja venyttää vankilassa oleillua pari kautta, mutta ihmiset valittivat kolmoskauden lopun tuomasta pettymyksestä, joten nopeasti hutaisten pyrittiin neloskauden puolessa välissä antaa sitä mitä luvattiin. Painosanalla hutaisten. Ei se yhteenotto vaan tunnu yhtä jännittävältä ja tyydyttävältä, jos sitä ei ole tehokkaasti pohjustettu. Ja loppu neloskausi sitten "nautittiin" täysin turhia filleri jaksoja (edelleen sitä Grovea lukuunottamatta), joissa jengi vain juoksee pusikoissa ja murehtii ihmissuhde sotkujaan.
Neloskausi oli niin täydellinen floppi (yksi loistava jakso ei riitä pelastamaan kokonaisuutta), että en ole yhtäkään jaksoa sen jälkeen katsonut. Jollei jotain taivaan ihmettä tapahdu, niin tähän ei ole tulossa muutosta.
Ilmeisesti sarjakuva on jotenkin parempi?
Tähtitieteellisesti parempi. Hahmot ovat paljon moniulotteisempia, kiinnostavampia ja käyttäytyvät loogisemmin. Tarina kulkee paremmalla rytmillä, on huomattavasti tunnelmaltaan tylympi ja esittelee tasaisin väliajoin uusia ideoita, jotka pitävät menon tuoreena.
[spoiler]esim. melko hiljattain tarina hyppäsi pari vuotta eteenpäin ja selviytyneet ovat rakentaneet pienen sivilisaation, joka on oppinut elämään zombien rinnalla.[/spoiler]
