Manga-julkaisut Suomessa

[Reima Mäkinen]

Lainaus Ylen sivulta:

Tapaamme myös suomalaisen kirjailijan, Johanna Koljosen, joka yhdessä Nina von Rüdigerin kanssa tekee Oblivion High -nimistä manga-sarjakuvaa.

Onko tämä manga-sarjakuva -termi nyt sitten oikein vakiintumassa suomen kieleen? Ihan kuin olisin nähnyt ja kuullut sitä yhä useammin ja muuallakin kuin Egmontin markkinoinnissa. Hoh hoijaa.

[Jarmo]

Vähän veikkaisin ettei Lone Wolffia ole ihan pian tiedossa. Liian iso ja erilainen, väärä kohderyhmä. Executionerin kanssahan Jalava jahkaili 2005 mutta eihän siitä sitten mitään tullut. Kaipa nämä on kaikilla kustantajilla siinä "ei voi toimia" pinossa.

Jos Vagabondi myy menee kyllä B of Immortalkin, sitä varmaan sitten.

"manga-sarjakuva" 

[tmielone]

Vähän veikkaisin ettei Lone Wolffia ole ihan pian tiedossa. Liian iso ja erilainen, väärä kohderyhmä. Executionerin kanssahan Jalava jahkaili 2005 mutta eihän siitä sitten mitään tullut. Kaipa nämä on kaikilla kustantajilla siinä "ei voi toimia" pinossa.

Jos Vagabondi myy menee kyllä B of Immortalkin, sitä varmaan sitten.

Näinhän se todennäköisesti on. Kyllä minulle Blade of Immortalkin kelpaa. Alkupään albumit tuli aikoinaan luettua ja ihan hyvin tuntui toimivan. Kyllä se Vagabondin pesee. vaikkei siinäkään mitään vikaa ole.

Oikeastaan melko outoa ettei samuraimangaa ole Vagabondia enempää suomennettu. Samuraithan ovat hienointa Japanissa ja oleellinen osa heidän kulttuuriaan.


Manga-sarjakuva kuulostaa todella ytimekkäältä. Yhtä hieno ilmaisu kuin "ruoka ruoka". Niille, joille jälkimmäinen ilmaisu ei ole tuttu, niin selvennykseksi, että ruoka ruoka tarkoittaa esim. lämmintä ateriaa eli tukevaampaa syömistä. Jos lounaaksi on syönyt vain sämpylän, niin illalla syö mielellään ruoka ruokaa. Osa tuttavistani käyttää tuota ilmaisua aktiivisesti ja pikkuhiljaa siihen alkaa turtumaan. Olkaa onnellisia, jos ette ole aiemmin tuohon törmänneet.

[PJ]

Näin mangakustantajan näkökulmasta samuraisarja on kinkkinen juttu: samuraihin tiivistyy Japanin kulttuurihistoriallinen myyttisyys ja kiehtovuus eli kovin olisi tarve saada julkaistua sopiva sarja. Samalla suurin kohderyhmä menee Lehtipisteen kautta, joten vähänkään realistisemman sarjan raiskauskohtaukset ja seksihurjastelut pitäisi jättää julkaisematta. Väkivaltahan ei nyt tunnu olevan mikään ongelma. Entä jos vähän sensuroisi? Siinä vaiheessa on jo sama kusta vastatuuleen.

[janne luokkanen]

Tuskin ärrät alkaa muuttaa hyllykuvaansa sen takia että aikuisviihteen sekaan saataisiin sarjakuvaa.

[Marsumestari]

Onhan Vagabondissakin aika raakaa väkivaltaa mutta ei juurikaan seksiä. Tässä suhteessa Kazuo Koiken ja Gooseki Kojiman Lone Wolf & Cub, Samurai Executioner ja etenkin Path of the Assassin ovat rankempia.

[Reima Mäkinen]

Lehtipistemyynnissä on aikuisviihdettä runsain mitoin, joten miksi seksi olisi ongelma?

Muistanet Dragon Ballin alkutaipaleen ongelmat? Kun nyt vihodin ehkä 30% suomalaisista tietää magna-sarjakuva tulee japanista ja se on sitä mikäsenytolikaan... Pokemonia, niin ei sitä aikuisten mangaa niin vaan ajeta sisään.

Tuskin ärrät alkaa muuttaa hyllykuvaansa sen takia että aikuisviihteen sekaan saataisiin sarjakuvaa.

Niin, ärrän ja lehtipisteen hyllyttäjät eivät ole välttämättä keskimäärin niin valistuneita näissä asioissa kuin kuvittelisi. Mad, Myrkky ja Hauska Puolituntinen eivät sitäpaitsi sisältäneet mitään realistisesti piirrettyjä seksikohtauksia, niin että ne putosivat pikemminkin siihen vappulehtilokeroon, joka on kuluttajille tuttu. Pokkarikokoinen suomennettu manga on lasten- sekä varhaisteinien lukemistoa ja tämän mielikuvan muuttaminen ei ole ihan helppoa.
Kirjakauppalevitys saattaisi toimia, mutta pienemmistä painoksista ja kalliimmasta hinnasta huolimatta lapset sittenkin kantaisivat niitä kotiin ja huolestuneet kasvattajat saattaisivat nousta takajaloilleen.

[Timo Ronkainen]

Eikös Penthouse comics ollut siellä aikuisviihteen keskellä ja ne suomalaiset Erotiikan maailmasarjakuvatukset, joiden naiset näyttivät huonosti ajelluilta transuilta. Että onhan noita ollut. Yleensä sarjakuva = lasten kamaa kuitenkin. Mielikuvissa ei kuitenkaa tunnu olevan mitään siitä väliltä. Että on joko aivotonta lasten viihdettä tai aivotonta pornoviihdettä, "aikuisten sarjakuva". Mutta ei aikuista sarjakuvaa aikuisten oikeesti aikuisille. Lehtipisteessä siis ja Ärrän valikoimista päättävien mielissä.

Timo

[Reima Mäkinen]

Eikös Penthouse comics ollut siellä aikuisviihteen keskellä ja ne suomalaiset Erotiikan maailmakuvatukset, joiden naiset näyttivät huonosti ajelluilta transuilta. Että onhan noita ollut. ...Että on joko aivotonta lasten viihdettä tai aivotonta pornoviihdettä, "aikuisten sarjakuva".

Yleensä nuo on olleet kuitenkin "miestenlehtiformaatissa" eli leikattuja A-nelosia tms. Olihan meillä kyllä takavuosina kioskilla myös Kartzania Kanki Kukkosta ja muita italialaisia "laatusarjoja" - pokkarimuodossa, mutta se taisi olla vielä vapautuneen 60-luvun jälkimaininkeja... Nyt yksi ihminen saa aika helposti masinoitua sellaisen viharyhmän jos hän kokee että joku sarjis on loukkaava tai "uhkaa" lapsia. Toisaalta, olihan Ranmassakin monessa pokkarissa se vanha pedo-Happosai mukana, eikä kukaan reagoinut siihen. Mut ehkä tää on vain sellainen juttu että kellään kustantajalla (jonka linjaan moinen sopisi...) ei ole varaa ottaa sitä riskiä?

[Jarmo]

Oikeastaan lone wolf pitäisi julkaista täsmälleen samassa formaatissa kuin Tex Willer. Kohderyhmät saattaisivat osua lähemmäs kuin yleisille mangaharrastajille tyrkytettäessä. Tarinoiden pituudenkin puolesta sopisi, amerikan pikkupokkareissahan on aina useampi juttu survottu samaan pakettiin.

[vekka_of_savo]

Muistelenko väärin, mutta ilmoittiko alkuvuodesta joku kustantaja (olisiko ollut Egmont?) aloittavansa julkaisemaan jotain klassista samuraisarjaa? Liekkö sitten aikeista luovuttu Egmontin leikkureissa vai minne lie jäänyt...

[OM]

Minusta  kysymykseen onko manga Suomessa lopussa on vaikea vastata.  Vastaus ei ole niin yksiselitteinen. Jos mietimme, ketkä pääasiassa Mangaa lukevat- suurin osa on murkkuja eli teini-iässä olevia koululaisia. Sitten kun ikää tulee heillekkin lisää, saattaa kiinnostuksen kohteet muuttua aivan toiseksi. Ja luulen, että Suomessa kuten ulkomaillakin suurin mangan kuluttaja ryhmä ovat tytöt. Myös pojat lukevat mangaa toki, mutta suuri prosentti vuosittain julkaistavista manga tuotteista on kohdistettu tytöille. Pojillekkin on olemassa omat manga genrensä. Jokainen varmasti löytää omansa.

Ehkä suurin vaikeus tällä hetkellä on tieto yhteiskunnan tarjoamat sähköiset palvelut peleineen, konsoleineen  jne. Ne varmasti osaltaan selittävät sitä, miksei manga ole enään  niin kovassa huudossa meillä Suomessa ja ehkä osittain ulkomailla kuin aikaisemmin.  Suomessa nimikkeiden vähenemiseen vaikuttaa varmasti kustannus-alan vaikeudet mutta myös kilpailu lukijoista. On lukuisia seikkoja, jotka saattavat vaikuttaa negatiivisesti siihen, ettei sarjakuvia enään lueta.  Poikien kohdalla ne ovat pääsääntöisesti tietokone pelit, jotka saattavat merkitä huomattavaa lukija kunnan katoa. Mutta en ole miettinyt sitä, mitkä seikat voisivat tyttöjen kohdalla vaikuttaa verottavasti mangan kohdalla!

 Minä en henkilökohtaisesti ole koskaan innostunut mangasta, vaikka genrenä se ihan hyvä olisikin. Tytöille kohdistetut tarinat ovat olleet opettavaisia ja turhalla väkivallalla ei ole mässäilty jota pidän hyvänä asiana. Tämä koskee ainoastaan niitä nimikkeitä, joita olen henkilökohtaisesti lukenut. Mangaa julkaistaan niin paljon kuitenkin, ettei kaikkea voi sisäistää millään muotoa. Aika ei riitä.

[Veli Loponen]

Mä luulen, että Sangatsu on tässä hyvä vertailupiste. Sillä on sarjojen määrä pysynyt suht vakiona tuon kaavion mukaan muutaman vuoden mukaan. Egmontin huippu ja lasku ehkä kertoo lähinnä mangatarjonnan katosta. Muutama vuosi sitten on näköjään saavutettu nykymarkkinoiden katto ja sen jälkeen on menty aika lailla tasaisesti.

[haplo]

Uusiakin sarjoja tulee, mutta koska nykyisessä tilanteessa ei oteta niiden suhteen riskejä, niin julkistukset ovat hetken aikaa harvassa.

Noin kerrottiin vastikään anikissa Egmontin Yookain toimesta. Vastaavasti Punainen jättiläinen mainitsi Kupolissa ainakin kolmesta uudesta sarjasta tälle vuodelle. Tasaantuminen on siis hyvinkin saavutettu. Huippu on ohitettu ilmenee varsinkin lainauksen tekstistä, tuskin siis on luvassa taannoin mietittyä samuraisarjaa, jonka perään täälläkin on kyselty. Toivottavasti olen väärässä.

Vuosi 2010 oli mangan suhteen köyhä. Hopeanuoli sentään alkoi ja Hamsteripäiväkirjatkin ilahdutti. Muutoin uusien sarjojen osalta kauppaan ei ole ollut asiaa. Vampire Hunter D:n jatkumisesta kysyttyäni vastaus oli kielteinen, eli englanniksi täytyy ostaa jos haluaa jatkaa. Harmi, sillä kolmas osa osoitti tekijän kypsyneen kolmen pokkarin aikana huomattavasti.

[Aura]

Minä en henkilökohtaisesti ole koskaan innostunut mangasta, vaikka genrenä se ihan hyvä olisikin.

Mutta manga ei ole genre. Näkisin itse, että suurin ongelma on siinä että "manga" käsitetään yhä yhtenäiseksi motiksi, josta joko voi olla kiinnostunut tai sitten ei. Se sitten vaikuttaa kaikkeen.

Esimerkiksi siihen tuodaanko tänne niitä sarjoja jotka eivät niinkään kiinnosta tavallista 14-v mangatyttöä, mutta jotka kiinnostaisivat vanhempia lukijoita. Ja tietenkin myös siihen miten nähdään mangasta vaikutteita ottanut sarjakuva ja kuka sitä voi lukea jos ei se manga kiinnosta, tai pseudomanga kun se ei ole mangaa. (Mikä on hassu tilanne, sillä Suomessa kasvaa legioona mangavaikutteisia piirtäjiä, jotka kaikki toivovat saavansa oman sarjakuvansa julkaistua. Kuinka vähän vaikutteita pitää olla jotta sarjakuva voidaan julkaista "tavallisen" sarjakuvan joukossa? Onko Scott Pilgrim mangaa?)