Eilen tuli katsottua Thor love & thunder. Täytyy sanoa että alku oli hieman ristiriitaisia tunteita herättävä. Sipsuttaen liikkuvat palvelijat ja pörröiset (sulkaiset?) pahikset sai jo ajattelemaan että kyseessä on joku näytelty Asterix. Thor ja Guardians of the galaxy yhteiset hetketkään eivät vielä vakuuttaneet vaikka trailerissa juuri ne näyttivät lupaavilta. Alussa liikaa karkkiväriä joka toi mieleen jotain batman forever meininkiä. Onneksi nyt puhutaan vain jostain vajaasta kymmenestä minuutista.
Elokuvan tyyli muuttuu kun Jane Foster tulee kuviin ja siitä eteenpäin ei sitä pahasti rikkonut kuin Sifin näyttelijä joka veti roolinsa samalla tavalla kuin Matt Damon ja kumppanit asgardin näytelmässä. Loppua kohti parani koko ajan. Näyttäviä taisteluja ja hieno uusi Mjolnir ominaisuus. Olisin samaa mieltä kuin aiemmin jo mainittiinkin että kolmanneksi paras Thor elokuva. Kannattaa katsoa ja osalle varmaan tuo alkukin toimii hyvin.
Näytöksessä oli muutama about 40v nainen, 14-15v tyttöjä, vähän nuorempia poikia ja muutama 30-40v mies. Alku toimi yleisöstä parhaiten selvästi 40V naisille koska he olivat ainoita jotka ääneen nauroivat. Lopputekstien ensimmäisen pätkän katsoivat kaikki mutta ihan lopussa olevaa kohtausta jaksoi odotella alle neljännes katsojista
Aloin miettimään sitä että Marvel elokuvamaailmassa Thor on varmaan se jolle on eniten sallittu muutoksia. Totinen, humoristinen, ylipainoinen, typerä, rakastunut, masentunut, soturi, jumala, ihmismäinen jne ja varmaan siksi Thor on noussut minun suosikkilistallani aika korkealle. Kaksi ensimmäistä Thor elokuvaa eivät olleet niitä parhaita marvel elokuvia. Kaikki muut sankarit ja pahikset pysyvät aika pitkälti samassa muotissa elokuvasta toiseen ilman isompia muutoksia joten Thorin seuraaminen elokuvissaan tuo piristävän muutoksen kaavaan.
Toivottavasti seuraava Thor elokuva pitää saman tason ja jopa vielä hieman nostaisikin tasoa.