Sankareiden syntytarinat ovat sarjakuvissa ja elokuvissa monella tapaa tärkeitä popmytologisia puitteita. Samalla ne ovat myös kompastuskiviä ja pakkopullaa. Juuri syntytarinat ja niiden hedelmällinen soveltaminen ovat todellisia älykkään ja perinnetietoisen tekemisen taidon näytteitä. Hyvän soveltamisen taidonnäytteitä ovat mielestäni mm. Batman Begins ja Casino Royale.
Mielestäni myös Manningilla ja DuBoisilla syntytarinat (Viidakon valtias, Paluu, Pedot ja T:n poika) kärsivät tarinan puolesta lievästä pakotetusta torsoudesta. Vasta Oparin aarteet, joka on levitetty kolmen sarjakuvan pituiseksi seikkailuksi, nytkähtää todenteolla liikkeelle. Ja siitä eteenpäin Manning pääsee irrottelemaan todenteolla upeilla toiminnallisilla aukeama kokonaisuuksilla.
