Neil Gaimanin Neverwhere

[Chemo]

Muilla kirjoittajilla ei ole samanlaista statusta(menemättä statuksen oikeutukseen) kuin Gaimanilla.

Josko Alan Moorella...? Mä huutelen aina silloin tällöin että Swamp Thingiä olisi kiva nähdä suomeksi kovissa kansissa ja hyvälle paperille painettuna 

[Lönkka]

Ei laisin huono ajatus.

Kulungeissa vielä voisi säästää sillä että julkaisi ne mustavalkoisena jolloin ne myös näyttäisivät NIIN paljon paremmilta kuin muhjuvärittetynä. Yksityiskohtaisen tarkan piirrosjäljen kaikista yksityiskohdistakin saisi selvää ja silleen.

[Lönkka]

Nuo wanhat Titaanit minullakin on.
En ole ikinä edes harkinnut värillisten ostoa.

Sivujen kanssa ei ole ollut ongelmia mutta eipä niitä nyt kovin moneen kertaan ole tullut luettuakaan.

[Poika nro 3,141]

Kyllä tuo Neverwheren sarjakuva sovitus oli jäykkä. Kirjasta pidin aikoinaan todella kovasti, mutta sarjakuva tuntui ryssivän homman melkein totaalisesti. Siinä ei ollut mitään sellaista mikä tekee Sandmaneista niin mestarillisia. Miksei Gaiman itse halunnut osallistua sarjakuvan tekoon? Tietääkö kukaan?

[Tarkkis]

Miksei Gaiman itse halunnut osallistua sarjakuvan tekoon? Tietääkö kukaan?

Eiköhän se kelaillut koko projektia asenteella "eilisen pano", eli tehty jo. Todellisuudessa kuitenkin herra taitaa olla nykyisin niin kiireinen beowulfin kaltaisten... mestariteosten... käsikirjoitusten kanssa, ettei juuri muuta kerkeä tekemään.

[J.M:salo]

Miksei Gaiman itse halunnut osallistua sarjakuvan tekoon? Tietääkö kukaan?

Gaiman on Alan Moore-koulukunnan kirjoittaja. Yhden 20-sivuisen sarjakuvan teko on noin 100-200 konekirjoitusliuskaa. Lisäksi hän on kirjoittanut tarinan jo kaksi kertaa aiemmin, tuskin haluaa jaksaa kolmatta. Tämä sarjakuva on kuitenkin ennenmuuta adaptaatio, ja Gaiman varmaan mielummin kirjoittaa uusia tarinoita eikä vain tuunaa vanhoja hittejään uudestaan ja uudestaan.

Sitä paitsi käsikirjoitusten teko on melko rentoa duunia, joiden varjolla saa hyvin liksaa ja vapaa-aikaa kirjoittaa novelleja. Gaimanilla taitaakin olla aiheesta tekstiä, joissa hän kertoo kuinka istui hotellissa viikon, kuluttaen aikaa kirjoittaen novelleja, kun Hollywood maksoi että istuisi hälytysvalmiudessa.

Kunnioitan kyllä Douglas Adamsia, mutta hän taisi julkaista Linnunradan käsikirjan kuusi seitsemän kertaa elämänsä aikana (ja jätän kohteliaasti jatko-osat mainitsematta).