Elsilän piirroksia vuosilta 1998-1999 sattui löytymään kirpparilta, kokoelman nimi oli "Ihanaa Leijonat Ihanaa".
On hyvä. Perushahmot ovat hauskasti jotenkin ralfkönigmäisiä, ja selvää pesäeroa on haluttu ottaa Karisuomalais-standardeihin. Elsilä on ennen kaikkea loistava karikatyristi, jonka ei tarvitse kirjoittaa Arja Alhonsa rintaan "Alho" tai "AA". Tuijottava psykopaatti mieltyy helposti Sauli Niinistöksi, jopa Jammu Siltavuori tunnistuu mikrosekunnissa.
Mielestäni pilapiirtäjältä(kään) ei saa vaatia jatkuvaa timanttia, olennaista on, mihin taiteilija yltää. Parhaimmillaan piirrosten alleviivaamaton osuvuus on sitä luokkaa, että niiden olisi pitänyt ilmestyessään muuttaa maailmaa, jos se olisi hiukankin reilu. Tässä kirjassa Elsilä piikittelee eniten juoppoa Boris Jeltsiniä, tehden huomioita, joista uskalletaan yleisemmin puhua vasta nyt.
Vakiohahmoja oli yllättävän vähän, niitä harvoja olivat mm. kekseliäät, ylipehmeitä arvoja edustavat "viherpiipertäjä"-hahmot.
Mikä on tilanne 2008: Vieläkö Kalevaan piirtää?