Kiroilu sarjakuvissa

[Lurker]

Kääntämisessä ei saa mennä lokalisoinnissa liian pitkälle.

Jos yakuzat kiroilevat ronskisti kuin mitkäkin länsimaalaiset, kerronnan alkuperäinen merkitys ja tyyli katoavat, jolloin tuleekin tyylirikko. Mielestäni alkuperäinen kulttuurisidonnaisuus pitää yrittää säilyttää mahdollisimman pitkälle. Juuri tästä syystä viimeaikaiset suomalaiset käännökset ovat olleet ylivoimaisia englantilaisiin väännöksiin verrattuna.

Kääntäminen on taidetta. Kaikki sitä arvostelevat, mutta harva sitä osaa.

[Lurker]

Tokihan japanilaiset "kiroilevat".

[Hetken harkittuani poistin tässä aikaisemmin olleen kirosanasivu-linkin, hakekaa itse jos lystäätte.]

Joka tapauksessa eräällä sivulla kerrotaan, että "Kisama Kisama" on itse asiassa suoraan käännettynä suurin piirtein halveksuva "sinä senkin", mutta se käännetään usein englanniksi "bastard".

[Laura Sivonen]

Joka tapauksessa eräällä sivulla kerrotaan, että "Kisama Kisama" on itse asiassa suoraan käännettynä suurin piirtein halveksuva "sinä senkin", mutta se käännetään usein englanniksi "bastard".

Ja "kuso" (lausutaan kso) ei ole "fuck" vaan "crap".
"Temee" on myöskin epäkunnioittavasti yksikön toinen persoonapronomini (suomeksi "sinä" eli kutakuinkin "sinä senkin")

editto~ lisäksi:

Chikusho
Che
Shimatta
Kutabare!
Ama
Baka yaro
Kono yaro

Miten lie kukin haluaa kääntää. Amerikkalainen tulkinta:

Fuck you!
Kutabare! (Ku-tah-bah-reh)

Bitch
Ama (Ah-mah)

Bastard
Kisama (Key-sah-mah)

Asshole
Baka yaro (Bah-ka-yah-row)
Kono yaro (Ko-no-yah-row)

(hmm.. mitäs se nettiketti sanoikaan asiallisesta kielenkäytöstä..)

[Jari Lehtinen]

Olen tänään jatkanut Lone Wolf & Cubin lukemista. Siinäkin kiroillaan englanninnoksessa kovasti, fucking bitchiä ja vastaavia. Tosin kiroilijat ovat yleensä maalaismoukkia joilla ei selvästi ole tapakasvatusta.

Ärsyttävin piirre 1990-luvun englanninkielisissä julkaisuissa, oli se animea tai mangaa, oli holtiton amerikkalaismallinen kirosanojen ymppääminen joka toiseen repliikkiin. Asialla olivat nämä marvel-deecee-ympiöt, jotka olivat tottuneet ajattelemaan, että tottahan sarjassa pitää puhua ronskisti, koska muuten teinit eivät sitä osta. Esimerkkejä en anna. Olen ne onnellisesti unohtanut, enkä halua palauttaa mieleeni.

Toinen härö "myyvyyden" nimissä oli ympätä kaksimielisyyksiä käännökseen sinnekin missä alkuteoksessa niitä ei lainkaan ollut. Jonathan Clements on osoittanut kuinka tätä aika kauheaa käännösstrategiaa käytettiin Sol Biancassa, löytyy erinomaisesta (itse asiassa paras esseekokoelma mitä animesta on koskaan kirjoitettu) teoksesta Erotic Anime Movie Guide.

Mutta näin saadaan teos vedettyä K-15-luokkaan ja voidaan laittaa kanteen mainostarra "Parental Advisory" jota ilman tekeleet eivät menisi kaupaksi.

Jaa, olikohan tämä nyt enää Imujaskaa.

[Rami Rautkorpi]

Ärsyttävin piirre 1990-luvun englanninkielisissä julkaisuissa, oli se animea tai mangaa, oli holtiton amerikkalaismallinen kirosanojen ymppääminen joka toiseen repliikkiin. Asialla olivat nämä marvel-deecee-ympiöt, jotka olivat tottuneet ajattelemaan, että tottahan sarjassa pitää puhua ronskisti, koska muuten teinit eivät sitä osta. Esimerkkejä en anna. Olen ne onnellisesti unohtanut, enkä halua palauttaa mieleeni.

Voisin keksiä muitakin selityksiä kuin sen, että olet ne unohtanut. Comics Code esti kiroilun, joten "marvel-deecee-ympiöiden" syyttäminen tuntuu oudolta. Jos nyt edes ymmärrän oikein, mitä "marvel-deecee-ympiö" tarkoittaa.

Tuskin ainakaan viittaat Marvelin tai DC:n julkaisemiin mangoihin, koska sellaisia ei juurikaan ollut olemassa ennen DC:n CMX:ää viime vuonna. Ainoa, mikä tulee mieleen, on Akira, jota Marvel julkaisi 80-90-lukujen taitteessa Epic-viirin alla. Ja koska Epic ei Comics Codea kumartanut, Akira saattoi hyvinkin sisältää kiroilua, ehkä jopa holtittomasti alkuperäisjulkaisuun nähden.

Mutta siihen se sitten jääkin. Edes Marvelilta ja DC:ltä muihin firmoihin mangaa tai animea toimittamaan siirtyneet "ympiöt" eivät oikein olisi voineet tottua ajattelemaan, että teinejä pitää kosiskella ronskilla kielenkäytöllä, koska se ei ollut Marvelin ja DC:n toimintatapa, käytännön syistä ellei muuten.

Nykyään tietenkin Comics Codesta on luovuttu, ja rajanvedot kielenkäytössä alkavat hämärtyä. Niinkin ruman sanan kuin "ass" voi nähdä teineille tarkoitetussa supersankarisarjiksessa. Sanaa "fuck" ei kuitenkaan, Marvelilla se on säästetty MAX-linjaan ja DC:llä Vertigoon.

JMS tosin laittoi kerran Hämiksen sanomaan "screw you". Olen aika varma, että jenkkitoimittaja ei vain huomannut sitä. Mutta minä huomasin, ja korjasin vähän linjaa. Ei, käännökseni ei ollut "ruuvi sinä". Jääköön kotitehtäväksi, mikä se oli.

[Antti Vainio]

Suomen kieli on muutenkin uskomattoman ilmaisuvoimainen, vähillä keinoilla voi sanoa paljon, mutta nimenomaan kiroilussa se on yliverto. Haluaisin kirjoittaa sarjakuvan jossa henkilöt käyttävät ilmaisuja vitun ikenet ja Jeesuksen Ristuksen verinen persereikä. Välillä pitää ruma sana sanoa niinku se on, kuten sanoi Simo Salminen, tuo leipurien suojeluspyhimys jo eläessään

[OlliH]

Minusta suomalaisen kiroilun pointti on sen arkinen lakonisuus, ja siksi vierastan tuollaista A. Vainion esittämää sanakikkailumeininkiä. On tullut luettua aika paljon 100 bulletseja, ja 40% sarjan ideasta on saada tyypit kiroilemaan coolin nokkelasti. Eikä siinä mitään, ihanhan se kohtuullisesti toimii, mutta suomeksi käännettynä tuo varmaankin kuullostaisi varsin teennäiseltä. Tosin minä kuulunkin sukupolveen joka ei vielä käytä vittua yhtä usein kuin pilkkua (selitykset sen korvaamisesta ovat myös teennäistä cooliutta, luonteviin lisäyspaikkoihin ei todellakaan kuuluisi pilkkuja).

Olen kuullut että ranska on kiroilun "äidinkieli", onko väitteellä perää ja näkyykö se jotenkin joissain sarjakuvissa?

[1978 villiä metsää]

Noiden #!@- sanojen vaikutus on monesti käänteinen suhteessa siihen, mihin niillä kai pyritään. Jos kirosanat ovat abstrakteina keskellä lausetta, väkisinkin ne siihen mielessään täydentää. Sitä alkaa jopa miettiä kirosanojen merkityksiä, kun ne käyttökielessä ovat vain rivi kirjaimia.

Välillä käy ilmi, että jokin kovin arkinen ja neutraali suomenkielinen sana tarkoittaa vieraassa korvassa jotain rivonnlaista tai solvaavaa. Venäjän kielessä "Hui!" tarkoittaa yhteydestä riippuen siitintä tai siitä johdettavaa haukkumasanaa. Samaa tarkoittaa Ranskassa "kone", siinä onkin sikäläisillä suomalaisvalmisteisessa hississä ihmettelemistä. Tai en nyt muista menikö se nyt niin, että firman nimi korvattiin jollain. Pierre Pascal on muuten aika tavallinen ranskalainen nimi.

"Katso merta" sanottuna Italiassa jatkaa samaa siitin+uloste-linjaa. Suomessa yleisesti ostotilanteessa käytettävät "Moi" ja "Kiitti" tarkoittavat molemmat homoseksuaalia, jälkimmäinen Somaliassa ja edellinen Thaimaassa. Vastaavanlaisia ristiriitaisuuksia on varmaan maailma pullollaan, ei ihme että soditaan.

[Pässi]

Enpä ole huomannut, kyllä englanninkielisissä sarjakuvissa mielestäni enemmän tuota harrastetaan.

Mutta englanninkielessä on vain n. kolme kirosanaa. Kiroilun "äidinkielessä" niitä lienee enemmän, mikä se sitten onkaan.

[Justus]

Katri Helenan "Katson sineen taivaan" herätti hilpeyttä joskus italialaisissa toimittajissa euroviisuissa. Kehoittivat kuulemma myös Katso-lehden toimittajia vaihtamaan lehden nimen. Mutta sehän kirjoitetaan eri tavalla.

Nuorison kovasti viljelemä V-alkuinen naisen ulkosynnytin on muuten tavanomainen sukunimi Italiassa, että sikäli.

Kiroileva Siili? http://www.outoa.com/kiroilevasiili/ Onko tämä taas joku jatkettu ketju jonka alku on ties missä ja siitä on puhuttu sivutolkulla.

Eikö noita !@#$% -merkkejä enää käytetä? Kersantti Ärjylä on kova viljelemään niitä.

[Anssi Rauhala]

Työrupeaman jälkeisen lepohetken virvoittamana katsoinpa pitkästä aikaa Kvaakkiin. Ja otsikko innosti muistelemaan sitä, miten haastavaa oli kääntää suomeksi vuoden 2005 ykkös-Jysäyksen Zombie-episodiin parin puhekuplan mittaista ns. rumien sanojen purkausta.

En enää edes muista, joutuiko vielä itse päätoimittajakin stilisoimaan lopullista kokonaisuutta, mutta työ sai meikäläisen tosissaan miettimään tunteja, miten näistä sanoista saa kasaan luontevan, koossapysyvän repliikin. Vielä ranskasta (tuosta kaikkien kirosanojen äidistä, vai miten joku sen sanoikaan aiemmin) suomentaessa, ja säilytettäessä sanojen merkitystä ja henkeä niin pitkälle kuin suinkin... saatoin vain tehdä parhaani.

Mutta jotta: Käännöstyö on vaativaa ja joskus raskastakin. Mutta vain, jos sen ottaa tosissaan. Tuhat tulenpalavaa kriitikkoa!

[roju]

Olen kuullut että ranska on kiroilun "äidinkieli", onko väitteellä perää ja näkyykö se jotenkin joissain sarjakuvissa?

Tää varmaan tulee siitä että ranskaksi on mahdollista haistatella niin hienovaraisesti että toinen vallan kehuksi luulee, menee tyytyväisenä kotiinsa ja tajuaa vasta viikon päästä että kettuilusta oli kyse vaikka ruusulle tuoksuikin. Luulen että tällainen on ominaista mille vaan entiselle hovikielelle (ranska, portugali, kiina, japani?) jossa (sääty)eroja ja nokkeluutta piti osata taiten tuoda esille. Onhan englantilaisillakin "wit"tinsä. Ranska oli vuosisatoja hovi- ja sivistyskielenä eri puolella Eurooppaa, se lienee vaikuttanut kielen maineeseen. Mainio opastus aiheeseen on elokuva Ridicule.

Kuulemma portugalissa on vielä koukeroisempaa kielenkäyttöä (mm. kohtelias sinä-muoto teitittelyn ja sinuttelun väliltä), ja japanissa kai puhutaan eri tavalla puhuteltavan valta-aseman mukaan.

[Antti Vainio]

Minusta suomalaisen kiroilun pointti on sen arkinen lakonisuus, ja siksi vierastan tuollaista A. Vainion esittämää sanakikkailumeininkiä.

Lainaamani törkeydet tulevat kyllä tuolta pohjoisilta herännäisiltä alueilta, ovat olleet käytössä pitkään eivätkä liity millään lailla nykyiseen tekopyhyyden aaltoon

[OlliH]

No joo, nyt kun vähemmän kansallisromanttisesti ajattelen niin kyllähän tuollaista soljuvampaa kiroilua löytyy suomestakin. Silti vähän vastustan sitä, tällä kertaa oman enkä yleisen mielipiteen nimissä.

Tietenkin tässä on vielä sellaisia historiallisperspektiivisiä saivarteluaspekteja, että sukuelimet eivät vissiin ole niinkään olleet kirouksia kuin vain korkeintaan tuhmia sanoja, kun taas pirulaudat, helvetit ja karhut (olisi kyllä hauskaa jos karhu palaisi kirosanaksi) olivat sellaisia mitä kirottiin toisten kohtaloiksi. Joo, folkloristista diibadaabaahan tämä on ja vielä aika fiilistelymeiningeillä, joten palaan varsinaiseen asiaan.

Monesti pidän kyllä tuollaisesta #%@-kiroilusta. Perinteiset kirosanat eivät usein oikein taivu uskottavasti tuttujen hahmojen suuhun (ainakaan suomeksi), mutta kaikki ymmärtävät mitä /&%¤ tarkoittaa ja samalla siihen voi laittaa itselleen sopivan sanan. Tietenkin tätä voisi kehittää myös eteenpäin -> leffojen siirappisista kohtauksista tulee vain myötähäpeää, joten nekin voisi täyttää #&¤-osastolla. Hyvän kulttuurituotteen merkiksi voisi tulla vähintään 40% &#%-kieltä.

Tarkennettakoon tuota ranska-heittoani, että käsitys tuli aika pitkälti jostain vanhasta Suomen Kuvalehden artikkelista, jossa käsiteltiin eri maiden kiroilukulttuuria. Siitä on kyllä vuosia ja vuosia, mutta pääpointti kai oli että ranskalaisessa kiroilussa voi sanoa tosi iljettäviä juttuja joko tosi sivistyneen kuulloisesti tai sitten, noh, tosi iljettävästi. Ja että termistö on varsin kehittnyttä, ei todellakaan pelkää merdeä. Mutta minähän en mitään asiasta tiedä ja siksi olinkin kyselevänä liikkeellä. Ranskahan on sarjakuvamaana profiloitunut (ainakin minun päässäni) älykkääseen lastensarjakuvaan, jossa ei ymmärrettävästi juurikaan kiroilla, mutta kai siellä nyt jotain räväkämpääkin löytyy?

[Antti Vainio]

Meillä ei taidakaan olla varsinaista erimielisyyttä, minustakin on ankeaa lukea mitään tekstiä jossa vittua käytetään välimerkkinä. Proosatekstistäkin tulisi usein parempaa jos siellä seassa olisi preussikypäräisiä pääkalloja, salamoita, kiinalaista kalligrafiaa ja
 vihta + housut noiden pimppien sijaan