Dracula; vessalukemiston parhaimmistoa. Kannen teksti voisi kuulua myös: "Yli 300 hykerryttävää naurusivua". Meno on lähes yhtä hämmästyttävää ja levotonta kuin Matti Nykäsen elämä, ja sitä jaksaa juuri sopivasti muutaman aukeaman kerrallaan, pönttöistunnon verran. Draculan seurassa kokemani huumoriviihde lienee täysin tahatonta ja siksi vielä hauskempaa. Suomennos tukee elämystä. Montakohan kertaa Rachel on jo ampunut puunuolensa usvaksi muuttuvan kreivin läpi? Aina vaan ja uudestaan

Montakohan kertaa se vielä tulee tapahtumaan, olen vasta puolivälissä eli riemua riittää. Miksi ihmeessä vanha kettu Harker osuu ensiyrittämällään tikalla kreiviin, miksei tämä ehdi muuttua usvaksi?

Jos joku teokseen tutustumaton kokee nyt näkevänsä tässä jotain spoilauksia, niin Dracula sisältää sikäli hittomaisen määrän huippuhetkiä, etten koe spoilaavani yhtään mitään.