Titeufia ei ole vielä näkynyt, Rubiini ja Kamut kyllä.
Stressiloma on hieman edellisiä osia väkivallattomampaa tarinointia, liekö lukijapalaute ollut syynä siihen ettei punapää sankaritar paukuttele syylliseksi toteamiaan rosmoja ja kätyreitä ketoon yhtä ahkeraan Likainen Harry/Judge Dredd -tyyliin kuin aiemmissa teoksissa. Pin-uppailua on puolestaan enemmän, anatomisesti mielenkiintoisia naisvartaloita kevyesti puettuina.
Talvitanssi on taattua kamua, yksi helmistä hyvinkin kepoiseksi käyneessä sanomalehtisarjistarjonnassa. Ärsyttää vain, kun Egmont julkaisee sarjaa äärihalvan näköisinä pikku plätkyinä. Painopaikan vaihdos on toki auttanut hiukan, ja sarjan jokainen teos on ihan ehoton musti kaikille eläimien ja sarjakuvan ystäville. Taas aivan vuolaaksi liikutuin kun Akateemisesta hankin uusimman alkukielisen kokoelman, Dog-eared.