Täytyy sanoa, että taskarit. Tosin lehtikin on parantanut kovasti viime vuosina, mutta niin ovat taskaritkin.
Se miksi taskareiden taso putosi 80-90-luvuilla on minusta kiinnostava kysymys, johon keksimäni vastaukset eivät lopultakaan kauheasti tyydytä. Vanhat taskarit olivat enemmän kuin sarjojensa summa, ehkä kehystarinoiden takia. Olen ehkä pienestä pitäen kasvanut havaitsemaan italoklassikoissa sävyjä, joita en tavoita muusta sarjakuvasta.
90-luvun alussakin ilmestyi ihan hyviä taskarisarjoja, ne vain pitää osata kaivaa. Rosan sarjoja inhoan, ehkä juuri sen takia, että ne viehättävät niitä, jotka aiemmin eivät suvainneet arvostaa mitään muuta ankkasarjaa kuin Barksin tuotoksia. Barks oli hyvä muttei ainutlaatuinen.
Kehyssarjat sitoivat taskaritarinat pidemmiksi jutuiksi kuin oikeastaan mikään kilpailija 70-luvun sarjismaailmassa. Vanhoihin taskareihin upottauduttiin, muistan kuinka niitä luettiin kavereiden kanssa omiin maailmoihin hukkuneina. Sitten niitä vielä lainailtiin ja luettiin nipuittain myöhään yöhön, vastaavaa tunnelmaa ei ehdi rakentaa max 40 sivun tarinoissa, varsinkaan näin vanhempana ja pitempiin aikajänteisiin tottuneena.
Kunnia kehystarinoille ja armo Peregolle.