Voi teitä. Minulla nuorukaisella (41 vee...) on ensimmäinen lukukerta parhaillaan menossa. Olen jo 1975 vuoden alkupään numeroissa. Minulla koulu alkoi 1979, jolloin opin lukemaan. Zoomit, Ruudut ja Non Stopit olivat jo tuolloin historiaa, joten en niitä osannut kaivatakaan. Texit, taskarit ja korkkarit ja myös Akut riittivät täyttämään vapaa-aikani tyhjät aukot.
Hyvältähän Ruutu vaikuttaa. Jotenkin on jäänyt viimeaikaisista numeroista Valentin Vaeltaja pyörimään mieleen. Ei sen vuoksi, että se olisi erityisen hyvä, vaan siksi, että siinä etsitään miestä, joka elää hirveiden sotatraumojen keskellä muistinsa menettäneenä. Varsin erikoista ns. huumorisarjakuvassa, mutta kuvastelee varsin hyvin omaa aikaansa. Tuohon aikaan, 60-70-lukujen taitteessa, sotatraumoista kärsiviä oli Ranskassa vaikka kuinka, vaikka aiheena sotatraumat tuntuvat tulleet paremmin muotiin vasta Vietnamin sodan jälkihöyryissä.
