Sormus saatu käsiin ja luettu. Tarinat rakentavat jännittävästi sankarin legendaa kun ensimmäinen Mustanaamio seikkailee 1500-luvun Englannissa, Italiassa ja Ranskassa ja kohtaa mm. Paracelsuksen ja Nostradamuksen.
Suomennoksen tutkimiseksi kaivoin esille Mustanaamion Kronikat 1/1996 ja 3/1996, joissa tarinat ”Sormus”, ”Rooman mysteeri” ja ”Tuhon naamio” on julkaistu aiemmin suomeksi. Seikkailujen ensimmäisiä julkaisupaikkoja, Mustiksia 20/1977, 8/1978 ja 22/1983, minulla ei ole. Oletan, että Kronikoiden suomennos on peräisin niistä.
Vertasin, että Sormus-albumiin pantu suomennos on käytännössä sama kuin Kronikoiden suomennos. Vain muutamia kohtia on hiottu tai lyhennetty. Käsittääkseni samoin on tehty tämän albumisarjan aiemmissa osissa.
Kuitenkin ”Tuhon naamion” kolmella sivulla on aivan eri käännös kuin Kronikassa. Yksi sivu tulee siitä kun Kronikkaan 3/1996 painettiin erehdyksessä ruotsinkielinen sivu (sivulle 10), mutta jostain syystä myös kaksi suomenkielistä sivua (albumin sivut 73 ja 74) on suomennettu täysin uudestaan. Outoa.
Yksi ns. turha virhe on jäänyt, kun on kopioitu vanhasta Mustis-lehdestä tai Kronikasta virheellinen nimi ”Gatwick” ilmaisuihin ”Gatwickin jaarli” ja ”Gatwickin linna”, kun se alkuperäisessä ruotsinkielisessä tekstissä on ”Gatswick” s:llä. Itse asiassa ”Gatswickin” ruotsinkielisessä tekstissä näkee Sormus-albumin sivulla 1 oikeassa alakulmassa. Nimen voi tarkistaa myös PhantomWikistä. Mainittakoon, että jo jatkoseikkailussa ”Sir Thomasin kosto” Mustiksessa 20/1980 ja Kronikassa 1/1996 nimi lukee oikein s:llä.
Kaksi ensimmäistä tarinaa ovat mielestäni Jaime Vallvén parhaimmistoa. Kaikkiaan Mustiksen salaperäisyys välittyy loistavasti näissä mustavalkoisissa seikkailuissa hyvällä painoasulla. Oheisartikkelina oleva Ulf Granbergin muistelu Vallvésta on huippukiinnostava ja kunnioittaa komeasti molempia tekijöitä.
