Ketjussa oli hiljattain
täältä alkaen juttua ruotsalaisten tekemästä vasemmistolaisesta Mustanaamiosta.
Minua rupesi asia kiinnostamaan niin, että tilasin kaksi ruotsalaista kirjaa: hieman vanhemman antologiateoksen
Från lila vålnad till blågul hjälte (2010) ja Robert Amanin tuoreen kirjan
När Fantomen blev svensk – vänsterns världsbild i trikå (2022).
Luin ensin mainitun kirjan ”Violetista aaveesta sinikeltaiseksi sankariksi”. Se on politiikan käsittelyn ja analyyttisen otteen osalta pettymys. Se vain sisältää sekalaisia artikkeleita (lähinnä Mustis-muisteluita) kymmeniltä eri ihmisiltä sekä Wikipediasta kerättyä sälää. Kirja kyllä on yleissivistävä, sillä se esittelee erinomaisesti Mustanaamio-sarjakuvan historiaa ja tekijöitä, Fantomen-lehden historiaa ja Mustanaamiota kulttuurisena ilmiönä Ruotsissa. Kuvitus on runsas ja loistava.
Amanin kirjaan ”Kun Mustanaamiosta tuli ruotsalainen – vasemmiston maailmankuva trikoissa” en ole vielä paneutunut. Selauksen perusteella sisältö näyttää akateemiselta ja mukavan perinpohjaiselta. Kirjoittaja tutkii muun muassa sitä, miten Fantomenin toimitus pani Mustiksen 70-luvulla taistelemaan epätasa-arvoa, kolonialismia, rasismia ja ympäristöongelmia vastaan.
Sitä voi toki miettiä, mikä tekee tästä toiminnasta juuri ruotsalaista sosiaalidemokratiaa? Vapauksien ja oikeuksien puolustaminen kun ei ole vain vasemmiston yksinoikeus. Ehkä asia selviää kun luen kirjan.
Kaksi ulkoasuseikkaa häiritsee minua. Tekstikappaleet ovat liian massiivisia, mikä tekee lukemisesta rasittavaa, ja etukansi muistuttaa liikaa Bo Lundinin klassikkoa Salongsbödlarna (1971). Liitän oheen kuvat mainitsemistani kirjoista.
Kuvat ovat valitettavan epätarkkoja. Jos tuo kansien ruutu kiinnostaa, niin kysehän on tästä (otan ja panen skannin). Alkutekstissä Diana ihastelee sitä että Mustiksen esi-isä oli Kolumbuksen laivalla, mutta ruotsalaiset muuttivat keskustelun koskemaan kolonialismia.