tarinassahan on varsinaisesti huumekaupan jäljitystä täkynä ollen että LSDhuume oli sekoitettu painettuna lehtiin josta se liuotetaan irti ja tässä yhteydessä Mustis käy sarjakuvakaupassa joka notkuu jos jonkin sortin tylyjä trikoomiehiä kuten Ratman ja tietenkin suosituin julmuri Stuporman.
Pahikset myös tälläävät Mustanaamiota huumeella ja saakin hallusinaatioita joissa amerikkalaismassatuotanto "sankari" Stuporman ottelee Mustanaamiota vastaan.
Olipas tuo töykeästi mutkia oikova versio juonesta mutta kuitenkin. Eniten siitä jäi olo että" meillä on sarjakuva trikoomies kritisoimassa sarjakuvatrikoomiehiä? milläs aineilla tämä oli painettu?"
muistaakseni jossain Leppäsen haastattelussa, mahdollisesti sarjainfossa, käytiin samaa läpi.
Kiinnostavaa, jos jossakin on esitetty, että tuo seikkailu on tarkoitettu kritiikiksi supersankareita vastaan. En mene kiistämään, etteikö se voisi olla, mutta kun äsken vilkaisin sen, en huomannut semmoista. Se tuntui neutraalilta tarinalta, joka sivusi supersankarilehtiä ja niiden keräilyä. Mustis jopa käyttää Stuporman-hahmoa hyväkseen antamalla ymmärtää että hän on se.
Stuporman on hieman Mustiksen näköinen sankari, jonka superkykynä on huuto ja joka nähdäkseni on tarinassa paha vain Mustiksen huumetripissä. Siinä sankarimme tosiaan taistelee häntä vastaan. Huumeita salakuljetetaan Bengaliin Stupormanin erikoisnumeroihin kastettuina. Mustis joutuu tripille kun roistot pakottavat hänet haukkaamaan sarjislehteä. Tämä melko erikoinen kertomus on Mustiksessa 24/82.
