Keskustelua Jysäyksestä

[tertsi]

Se on varmaan syytä kertoa, että ollaan palattu takaisin lehtikonseptiin. Kokeillaan ensin varsin monipuolisesti minkä tyyppinen kama saavuttaa parhaan kaikupohjan.

Hyvä!
Tuo lehtikonsepti on ainoa oikea! Syteen tai saveen!


EDIT: Vesa K, Voisitko ystävällisesti ruveta luetteleen niitä sarjoja?

[VesaK]

EDIT: Vesa K, Voisitko ystävällisesti ruveta luetteleen niitä sarjoja?

En. Mutta hyviä ne ovat kaikki. Enimmäkseen Suomessa ennenlukemattomilta tekijöiltä.

[mlietzen]

Tuo lehtikonsepti on ainoa oikea! Syteen tai saveen!

Itse olisin tykännyt albumeista, mutta toivottavasti paperi on edes parempaa kuin ekalla yrittämällä. Olisi myös mukavaa jos koko olisi noin A4 eli aikakauslehtikoko, eikä sellainen pieni B5-akuankka. Euroalbumit, mistä jutut tulevat, ovat kuitenkin kaikki tuollaisia A4-kokoisia. Kyllä sellainen tuhti, Strapazin-kokoluokan lehti (myös paksuudeltaan) voisi hyvinkin erottua lehtihyllystä ja herätellä nekin lukijat, joita kiinnostaa laatusarjakuva mutta ei ehkä niinkään joku Maailman vahvin nalle, jonka lukijoille eka lehti noin ulkoasullisesti (malli lärpäke) tuntui olevan suunnattu.

Toivottavasti sisältö ei myöskään tule olemaan kauttaaltaan kokoperheen viihdettä, pientä riskinottoa olisi mielenkiintoista nähdä (tuo tilkka vähän sinnepäin viittaa, mutta mitä se käytännössä mahtaa tarkoittaa?). Mikä estää vaikka mustavalkoisen matskun käyttämisen, ei kai mikään. Toivottavasti logo on myös uusittu ja ulkoasussa saisi muutenkin olla vähän enemmän rohkeutta.

Tuli vähän enemmän kritiikkiä kerralla kuin oli tarkoitus, mutta mukavaahan se olisi jos tuo nyt onnistuisi. Joskin skeptinen olen. Sarjakuvan suhteen kai pitääkin olla.

[VesaK]

Verta ja karvoja ja limaisia örkkejä ja vähäpukeisia pimatsuja onpi jo re-ykkösnumerossa, enkä puhu nyt pelkästään Petri Hiltusen sarjasta. Saattaapi kirosanakin jossain kohti livahtaa.

[xml]

Se on varmaan syytä kertoa, että ollaan palattu takaisin lehtikonseptiin. Kokeillaan ensin varsin monipuolisesti minkä tyyppinen kama saavuttaa parhaan kaikupohjan.

Tarkoittaako "lehtikonsepti" verrattuna "albumikonseptiin", että ulkoasu on lehtimäinen, lehtimäinen painotyö, lehdessä on jatkosarjoja, lehteä voi tilata kotiin vai..

Eikö kaikupohjan haku kahdesti vuodessa ilmestyvällä lehdellä ole hankalaa. Jos molempien tämän vuoden numeroiden sisältö on jo kiinnitetty, niin vaikutus näkynee vasta kevään 2006 numerossa?

[Mattipekka]

Tarkoittaako "lehtikonsepti" että ulkoasu on lehtimäinen, lehtimäinen painotyö, lehdessä on jatkosarjoja, lehteä voi tilata kotiin vai..

Eikö kaikupohjan haku kahdesti vuodessa ilmestyvällä lehdellä ole hankalaa. Jos molempien tämän vuoden numeroiden sisältö on jo kiinnitetty, niin vaikutus näkynee vasta kevään 2006 numerossa?

Seuraava numero ilmestyy siis toukokuun alussa, sitä seuraava juhannuksen jälkeen ja kolmas taitaa tulla suunnilleen elokuussa, jos en nyt väärin laskenut. Ei jatkosarjoja -jotain sentään on opittu- mutta tilata voi ja lehti on lehti, hyvin painettu hyvälle paperille mutta niitit selässä eikä tolkuttoman paksu.

Kun pidätte seuraavasta numerosta hirveää meteliä heti sen ilmestyttyä, niin kaiku ehtii vaikuttaa kolmannen numeron sisältöön.

Ai niin, ne ihanat ihmiset, jotka ovat jo tilanneet lehden saavat seuraavan numeron suoraan kotiinsa. Ei tarvitse sitten uudelleen kirjoitella tilauslappuja. Ja jos on jo ehtinyt murheissaan juoda osan tilausrahoista, ei se mitään. Tilaushinta on nyt entistä edullisempi ja se koskee sekä vanhoja että uusia tilaajia.

[Antti Vainio]

onko se edelleen noin pieni, mikä se koko tulee olemaan? 
olen monesti ihastellut ranskalaisten (a suivre)a joka oli lehti eikä albumi mutta varmaan hienoin lehti ikinä missään (joku RAW tai vastaava  ei kelpaa kun ne julkaisi sitä silloin kun oli rahaa tai huvitti). niitä näin joskus myytävän halvalla mutta kun ei osaa ranskaa ei ollut syytä ostaa. minun tapaiseni ihmiset kielellisesti rajoitteiset ihmiset tarvitsemme Jysäystä (osaan kyllä englantia, ruotsia ja espanjaa mutta ne on väärät eurooppalaiste kielet).
vaikka ekoissa pahkasikamiesten Tapiireissa oli sitä kikkeli-ja-pimpsa hölmöilyä mukana niin tsiigatkaa piruuttanne miten hyviä lehtiä ne olivat, niissä  oli oma linja ja näkemystä. ymmärtääkseni ne myivät ihan hyvin. niiden jälkeen idea  oli aika utopistinen, jotain Altania  ja Comesia jatkosarjana. toki se oli helvetin coolia touhua ja kaikin tavoin kunnioitettavaa mutta esim. joku Munoz&Sampayo on marginaalista sarjakuvaa  jopa sellaisilla markkinoilla mitkä espanjankielisillä sarjakuvilla on. meitä on viisi miljoonaa ja suurin osa siitä haluaa lukea vain Seiskaa, tai katsoa siitäkin vaan kuvat. aivan  liian hyvä.
Lietzenin kanssa olen kuitenkin jyrkästi eri mieltä viimeisestä kohdasta. kun itse innostuin vakavasti sarjakuvista täällä ei julkaistu juuri mitään hyvää käännössarjakuvaa. kotimaiset oli kyllä hyviä mutta rujoja, punkporukalla oli tajuttoman hieno Suuri Kurpitsa (mistä kaikki on nyt punaviinijatsareita jotka ei toivo aseita Brixtoniin tai ainakaan Tampereelle), monet oli innostuneita piirtämisestä Non Stopin aikoihin ja rupesi tekemään omia juttuja.
itse tavasin sanakirjan kanssa Akateemisesta ostettuja ruotsinkielisiä albumeita. jälkeenpäin olen kuulut että muillakin on niitä samoja Bilaleja, Lauziereja  ja Tardeja hyllyssään. silloin Berliinin muuriakin sanotiin ikuiseksi ja Kekkonen oli erehtymätön. sen jälkeen täällä on julkaistu jatkuvasti hyvää ulkomaista sarjakuvaa, Berliinin muuri on paska muisto&värillisä betoninpaloja jossain amerikkalaisissa taidemuseoissa ja suomalaiset on parantunut ainakin teknisesti aivan älyttömästi. vain Kekkonen on edelleen erehtymätön. syytä pessimismiin?

[Mattipekka]

onko se edelleen noin pieni, mikä se koko tulee olemaan? 
olen monesti ihastellut ranskalaisten (a suivre)a joka oli lehti eikä albumi mutta varmaan hienoin lehti ikinä missään

A4 ja 36 sivua ainakin ekat numerot. Syy siihen, että luovuttiin siitä puolivuosittaisesta järkäleestä on se, että katsottiin sen kuitenkin todennäköisesti jäävän tämän pienen gheton ihailemaksi raamatuksi, kun taas yksi lehden tärkeimpiä tarkoituksia on tehdä erilaisia sarjakuvatyylejä tutuksi suuremmallekin yleisölle. Tuollaisen 128-sivuisen nelivärijärkäleen hinta olisi pakosti luokkaa 20 e, eikä ole mitenkään itsestään selvää, että suuri yleisö haluaisi aloittaa tutustumisensa siinä hintaluokassa.

Vuositasolla sarjakuvaa tulee nyt yhtä paljon, mutta pienempinä ja paljon halvempina paketteina. Ja paksuuttakin kyllä mielellään lisätään, jos myynti antaa siihen mahdollisuuksia. Pyrkimys on tehdä tästä pitkäikäinen lehti, joten rakennetaan sitä hissukseen tolkuttomia riskejä vältellen ja lukijoita kuunnellen.

Tuosta kokoperheenlehti-konseptista. Periaatteessa minusta olisi hienoa ja kannatettavaa, jos pystyisi tekemään lehden, joka puhuttelisi kaikkia vauvasta vaariin eikä mikään olisi suoranaisesti lapsilta kiellettyä. Sellaista sarjakuvaa vain ei kauheasti ole nykyään tarjolla, ainakaan lyhyessä muodossa.

Jysäyksen linja on yhä se alkuperäisessä tilauskupongissa mainittu k-12. Tosin joitain ehdolla olevia sarjoja katsoessa k-15 saattaisi olla enemmän paikallaan. Seuraavan numeron palaute jo antaa paljon osviittaa mihin suuntaan, jos minnekään, ikärajaa kannattaa reivata.

Mutta on paljon sellaista hienoa ja viatonta "lastensarjakuvaa" joka ainakin minua viehättää ja jota mielelläni julkaisisin aikuissarjakuvan (lue: älyllisesti ja emotionaalisesti haastavan sarjakuvan) seassa. Monipuolisesti kaikenlaista jotakuinkin järkevinä kokonaisuuksina.

[tertsi]

Antti puhuu asiaa!!
Ja erikoisesti vanhan syäntä lämmitti maininta noista ruotsalaisten albumien sanakirjatavailuista. Silloin 80-luvun alkaessa mäkin hankin hyllyyn Suomalaisesta ja Akateemisesta Adelea, Bernard Princeä, Blueberryä, Franquinia ja M. Blaisea PÅ SVENSKA.  Eli pakkoruotsista oli hyötyä!

Mutta Jysäyksestä:
Eikö lehteen kannattaisi laittaa edes yksi jatkosarja (ei-kotimainen, kiitos) Aku Ankan tapaan. Pelkään, että lehden anti jää kovin köykäiseksi, jos siinä on vain lyhyitä tarinoita. Albumimittaiset sarjakuvat, tai jopa monen albumin pituiset, ovat eurooppalaisen sarjakuvan kermaa, noin yleisesti ottaen.

Ja kyllähän taiteelliset kokeilut on kiva asia, jos viivan alle ei tarvitse jäädä katetta. Varmaa ja hyvää viihdettä odotan Jysäyksen mukana saavani mä!

Onnea uudelle yritykselle!

[Mattipekka]

Eikö lehteen kannattaisi laittaa edes yksi jatkosarja.

Ei kannata. On kokeiltu

Albumimittaiset sarjakuvat, tai jopa monen albumin pituiset, ovat eurooppalaisen sarjakuvan kermaa, noin yleisesti ottaen.

Näin minäkin alunperin ajattelin, mutta minkäs teet. Onneksi hirveällä kaivamisella on kuitenkin tullut kaikenlaisia lyhyitä helmiä vastaan, joita en olisi uskonut olevan olemassakaan. Kaikista suurimmat henkilökohtaiset suosikkini joutuvat vielä odottamaan julkaisuaan, koska niiden kaupallinen potentiaali ei oikein puolla niitten laittamista etulinjaan. Mutta kyllä ne vielä sieltä tulevat, ja niitä odotellessa tämä perinteisempi viihteellinen aineisto on kyllä myös kerrassaan mainiota.

[Reima Mäkinen]

Mattipekka:"Tuosta kokoperheenlehti-konseptista. Periaatteessa minusta olisi hienoa ja kannatettavaa, jos pystyisi tekemään lehden, joka puhuttelisi kaikkia vauvasta vaariin eikä mikään olisi suoranaisesti lapsilta kiellettyä. Sellaista sarjakuvaa vain ei kauheasti ole nykyään tarjolla, ainakaan lyhyessä muodossa."

Tuntuu, että "perheen" kriittisimmät ja hajaantuneimmat yleisöt löytyvät suurin piirtein (ja yleistämällä) jostain ikäluokasta 12-25v, eli näkisin, että on aika vaikea tehdä suuren yleisön leheteä, joka miellyttäisi tuota ikäryhmää ja sopisi vielä muillekin. Tuo porukka ehkä muista syistä on kuitenkin tavoittelemisen arvoinen, eli on siinä miettimistä.
Lehden (maineen) rakentaminen hitaasti ja pyrkien minimoimaan taloudellisia riskejä, voisi tosiaan olla SE viisastenkivi.

[VesaK]

En nyt sanoisi että hyvien novellisarjojen löytäminen olisi mitenkään mahdottoman vaikeaa, oikeuksien hankkiminen on se suuri kynnys. Eli kuka omistaa ja millä hinnalla myy.  Kokonaista albbaria tuntemattomalta tekijältä on aivan turha julkaista, ellei joku makkaramiljonääri sekoa päästään ja lopeta rahojensa syytämistä jääkiekkojoukkueisiin sun muuhun turhuuteen ja satsaakin sarjakuviin.
Sitten kun olette rakastuneet Jysäyksessä esiteltyjen tekijöiden tuotantoon, alkaa niitä albumeitakin tulla.
Mutta kumminkin, nyt on erittäin hyvin homma hoidossa.

[tertsi]

Matti-Pekka:
Mutta on paljon sellaista hienoa ja viatonta "lastensarjakuvaa" joka ainakin minua viehättää ja jota mielelläni julkaisisin aikuissarjakuvan (lue: älyllisesti ja emotionaalisesti haastavan sarjakuvan) seassa

Kannatetaan lämpimästi.
Nämä toisivat mukavaa vaihtelua tissien ja väkivallan lomaan.

[VesaK]

Muistettakoon, että suurin osa Ruudun ja NonStopin sisällöstäkin oli nimenomaan "lastensarjakuvaa". Kovempaa kamaa hakevat voivat lukea Mustanaamiota, Nemiä ja Viivi & Wagneria. Tai klasssikko-Muumeja. Vieläkin ovat Lars Janssonin jaksot sarjassa niin kovaa kamaa, että Bullsi on joutunut niitä sensoroimaan uudemmista Muumi-teoksista. 

[Lurker]

Sitä paitsi joskus lastensarjat, kuten vaikkapa Non Stopin Sipuleena ja Klorofylli, voivat olla ihan yhtä lailla syvällisiä ja ajatuksia herättäviä kuin ne aikuistenkin sarjat.

Miksi muuten kukaan ei julkaise Suomessa enää strumffeja, tai siis smurffeja kuten niitä nykyään nimitetään? Se menisi kuin häkä. Lapset ovat ihan ulalla, kun käsittämättömän suosituilla Smurffi-levyillä (tiedän, kauheaa kimitystä) lauletaan Välkystä ja Smurffiinasta jne. Hahmot ovat heille täysin tuntemattomia.