Peacemaker

[tolppis]

Eihän tässäkään ns. näytetä kaikkea ja silti on mestariteos niin taiteellisesti kuin viihteellisestikin, annetaan vaan ymmärtää (esim. mitä Wellesin hahmon toimet saavat aikaiseksi, sekin olisi luultavasti nykyaikana mässäilty näkyviin). Etenkin vanhoista elokuvista (miksei nyt sarjoistakin) löytyy vaikka kuinka paljon esimerkkejä vastaavasta. Nyt tiedän että menin kaaaaauas varsinaisesta aiheesta mutta silti 

https://www.imdb.com/title/tt0041959/?ref_=nv_sr_srsg_0_tt_8_nm_0_in_0_q_third

[Curtvile]

Eihän tässäkään ns. näytetä kaikkea ja silti on mestariteos niin taiteellisesti kuin viihteellisestikin, annetaan vaan ymmärtää (esim. mitä Wellesin hahmon toimet saavat aikaiseksi, sekin olisi luultavasti nykyaikana mässäilty näkyviin). Etenkin vanhoista elokuvista (miksei nyt sarjoistakin) löytyy vaikka kuinka paljon esimerkkejä vastaavasta. Nyt tiedän että menin kaaaaauas varsinaisesta aiheesta mutta silti 

https://www.imdb.com/title/tt0041959/?ref_=nv_sr_srsg_0_tt_8_nm_0_in_0_q_third

Kyllä ja et.
Kolmas Mies ja muut klassikoiksi laskettavat ovat tuttuja. Tuo vältti Hays coden puolittain brittiläisenä vaikka Selznick kipuilikin.
Jokaisella on oma makunsa, se on sallittua, mutta Hays code oli elokuvan vastine Comics Codelle päätarkoituksena kitkeä "laiton seksuaalisuus ja väkivalta" kyllä ennenkin oli yli kolme sekuntia kestäviä suudelmia ja juoppojakin ( third manin humaltumis ja seksisuhteisiin viittaukset oli muistaakseni se mitä paheksuttiin) ja tietysti oli myös homoja ja lesboja vaikkei virallisesti saanut olla kun se on jumalaa ja yhteiskuntaa vastaan.

" Hyvää" taidetta on ylläpidetty sensuurilla. Joskus motiivi on periaatteessa ollut hyvä mutta omasta mielestä se oli jesuiitoilla myös.

Mutta miksi Peacemaker on niin väkivaltainen? Kuuluu kysymys. Vastaus kertoo ettei hahmon tausta saati se että väkivallan käsittely käsittelemättä väkivaltaa on suoritus joka ei onnistu analyyttisimmältä akateemikoltakaan.
Olisi helppo sanoa että pihvin tekeminen tapaamatta mitään olisi sama suoritus ja jos luulet ettei mikään kuole vege/vegaanipihviin et ymmärrä elämän määritettä.
Peacemaker alkoi hyvin amerikkaiena suoraselkäisenä sankarina joka ei tappanut ihmisiä, vain kommunisteja.
Konkurssien ( joiden osavaikuttimena DC comics) peacemaker ja muut Charltonin hahmot päätyivät DC comicsin sivuille ja Alan Moore pohjasi tähän Comedianin, malliesimerkkinä valtiollisen väkivalta koneiston kaksinaismoralismista ja arvopohjasta jolla toimii.
Muut kirjoittajat 1989-luvulla käsittelivät samaa teemaa, vaihtelevalla menestyksellä lisäillen hahmoihin niin natseja kuin rasismia.

Eli väitänkö että kyseessä on yksi merkittävimmistä järjestäytyneen valtiollisen ja muun väkivallan läpileikkauksista? No ihan niin narsisti en ole, mutta onnistuuko se silti paremmin kuin moni " vakava draama" nykyään jossa ei ole trikoita ja superroistoja? No minusta kyllä.
Kaiken ei kuulu olla väkivaltaista, se on ihan totta ( jos kohta väkivallan määrää jopa liioitellaan minusta, tarkoitushakuisesti tai tahattomasti) mutta tämän nimenomaisen sarjan tehtävä on olla sellainen. Tasot ovat eri, minusta Peacemaker sarjassa ei mässäilyä ole, sitä olisi splatterpunk, vaan sen tarkoituksena on näyttää sekä fyysisesti että henkisesti väkivallan raakuus yhtenä monista sarjan subteksteistä ja ihan teksteistä myös.

[tolppis]

Ymmärrän pointtisi ja tavallaan Peacemakerin (ja The Boysin myös noin niin kuin esimerkkinä vielä) pointin sinänsä. Kyse on myös henkilökohtaisista ominaisuuksista. Itse en pidä YHTÄÄN myöskään kauhusta, en näe siinä mitään "vapauttavaa" tms. vaan se saa itseni lähinnä kuvotuksen, pelon ja epämiellyttävien fiilisten valtaan. Nyt tietysti on kyse ns. peruskauhusta, jos leffa on NIIN loistavasti tehty kuin Seven aikoinaan (siinäkään ei muuten mässäilty mielestäni väkivallalla...ihmisen so. katsojan mieli hoiti suurimman osan siitäkin, toki väkivallan jäljet näkyivät siinä) niin olen aika lailla myyty minäkin. No, toisaalta olin myös ehkä masentunein ikinä tultuani aikoinaan Seven-elokuvan ensi-illasta nuorena miehenä. Kyseisen elokuvan vaikuttavuus ei ole kadonnut vanhemmitenkaan. Väkivalta (etenkin jos se näytetään ns. realistisessa valossa) ei kiehdo minua millään tavalla. Kumma kyllä nimenomaan elokuvien ja sarjojen väkivalta saa itselläni pahoinvoinnin aallot liikkeelle joskus, sen sijaan siedän paljon paremmin sarjakuvien ja kirjojen väkivaltakohtauksia. Olen lukenut kaikki Boys-sarjikset ja tykkäsin niistä kuten yleensä olen pitänyt lähes kaikista Garth Ennisin sarjiksista muutenkin. Mutta kun sen siirtää "elävään elämään"...urgh...ei kiitos. Sama päti muuten myös Walking Dead tv-sarjaan, luin koko sarjakuvajatkumon hamaan loppuun saakka mutta tv-sarja jäi kesken ja alkoi etenkin etoa ja suoraan sanoen ärsyttää siitä lähtien kun tv-sarjassa vedettiin överiksi yhden päähahmoista kuolema (muutettiin käytännössä niin että useampi kuoli mikä ei lisännyt minun mielestäni tarinaan yhtään mitään) väkivaltaisesti. Väkivalta on siis tavallaan itselleni vähän sellainen ristiriitainen asia. Vaaka kallistuu milloin minnekin. Tärkeintä on aina itselleni kuitenkin se että väkivallalla on edes jonkinlainen merkitys juonen, henkilöiden ja jatkumon kannalta eikä ole vain itseisarvoinen shokkiefekti.