On tuossa Curtin ikiaikaisessa rutinassa toki se totuus, etten minäkään, maalaispoika, olisi ilman paikallista R-Kioskia kasvanut sarjakuvaharrastajaksi.
Toisaalta tänään, keskellä Tyyntä valtamerta, en olisi sarjakuvaharrastaja lainkaan ilman sähköisiä sarjakuvakauppoja.
...
Omat muksut, tyttö ja poika, tykkäävät molemmat DC Super Hero Girls -animaatiosarjasta ja Lego Batman on tietysti paras Batman jopa isin mielestä. Kasvaako näillä eväin uusi sukupolvi lukijoita vai pelkästään katselijoita, mene ja tiedä.
tässähän se.
Toki tässä on sama kuin muutenkin tuleeko näyttelijöiden ja muusikkojen lapsista ko taiteenlajin harrastajia vai onko sama vastareaktio kuin joillain on uskonnon tai uskonnottomuuden kanssa.
Sarjakuvaharrastajan lapsilla on heti kotoa edellytykset.
Työn puolesta on nähnyt ihmiselon koko kirjon: on taloja joihin halutaan rakentaa kirjastosiipi ja parantaa akustiikkaa jotta voi viettää ystäväpiirin kanssa iltaa.
Ja niitä joiden taloudesta löytyy avaria pintoja muttei vahingossakaan kirjan kirjaa, sarjakuvista nyt puhumattakaan.
Ja se on se ongelma: joko tai-malli.
Digitalisaatio saa tulla ja on tervetullut lisä. Jos idea on korvata digitalisaatiolla kokonaan olemassaoleva järjestelmä.... siinä vaiheessa en tyydyvain sanomaan oikeiden alkuperäisten suomalaisten Jumalien nimiä.
Kyse on aina viime kädessä katteesta, kuka saa viivan alle eniten mistäkin.
Digitalisaation piti olla kynnystä alentava uusien ja tuoreiden nimien, rajattoman saatavuuden saralla, mahdollistaa tutustuminen kaikkiin niihin sarjakuvakulttuureihin joita ei tuoda kirjakauppoihin ja lähikioskin lehtipisteeseen.
Sen sijaan malli onkin sama kuin musiikkipuolella; hyötyjät ovat ne valmiiksi isot lafkat ja heille kirjatut artistit mutta lähikioskit ajetaan alas ja kirjakaupoista on helpompi ostaa tiimarikrääsää (koska tiimaria ei ole) kuin kirjoja ja sarjakuvia.
Digitalisaatio ja kaupungistuminen ovat vääjäämättömiä, mutta se miten ne toteutetaan on eri asia.
Ei Suomen tai Pääsiäissaarten sarjakuvaharrastamista pelasta jos lähikaupassa on hyllyssä sarjakuvaa, mutta ei se sitä ainakaan näivettäisikään ja saattaisi jopa muutamalla vahingossa kasvaakin.
Perustelut ovat varastokierrossa ihan kuin sarjakuvat, kirjat, elokuvat ja muu taide vanhenisivat kuin kylmäketjullinen tai -ketjuton maitotuote.
Mutta ajattelumalli että digitalisaatiolla voi korvata fyysisen kivijalkatuotteen... omaan korvaan se on aivan yhtä kestämätön kuin selittää että koska on google ja wikipedia voidaan lakkauttaa kirjastot kuluerinä, koska kaikilla verkkoyhteydellä varustettu laite on.
Digitalisaatiossa itsessään on paljon etuja mutta miten asia useimmin on esitetty on paitsi naiivia myös aavistuksen vaarallista typryydessään mikäli se on korvata täysin fyysinen puoli.
Aihe: Sarjakuvatarjonta (Luettu 193 kertaa)