Jos tuoreen Superin Varjoankka-jutun tarkoitus oli vakuuttaa että sankarin seikkailuja ei tarvitse muuten lukea, niin hyvä suoritus.
Koska olihan se nyt oikeasti varsin huono juttu, hyppääminen jatkuvaan juoneen kesken kaiken ei mitenkään auttanut asiaa ja kun kirjoituksen tasokaan ei vakuuttanut. Eikä varsinkaan taide jossa moni ruutu näytti siltä että ne olisivat stillejä bulkkipiirretystä (ja kun kirjassa sitä edeltää Taikis2000-tarina jossa Pastrovicchio vetää kunnolla överiksi...)
Tosiaan joku Mottura tai Celoni olisi ollut heti piristävämpi tapaus, potentiaalia revittelylle oli.
Noin muuten Andervillestä pidin, ja muissakin taso pysyi varsin hyvänä.
Mutta tässä tapauksessa alkoi tuntua että onkohan tähän ladattu vähän jo liikaa jatkuvajuonisia tai tiukasti omaan universumiinsa sidottuja tarinoita (samoin pieni supersankariyliannostus nosti päätään).
Erikoismaininta ekasta Konrad-tarinasta, sen subteksti vaikutti harvinaisen häiriintyneeltä jopa italialaiseksi ankkasarjaksi.
Ankkalinnan poliisikunnan johtomiehissä on lukuisia henkilöitä jotka tykkäävät pukeutua nahkaan ja viettää aikaa salaisilla klubeilla muiden nahkaan pukeutuneiden herrasmiesten seurassa. Konrad Kiivi aikoo tehdä tästä jutun, mutta tätä ennen Konrad kaapataan samaiselle klubille vastoin tahtoaan ja vaiteliaisuus taataan kiristyksellä ottamalla arveluttavia valokuvia