Varsinkin nykyään kun tietokone-animaation ja elävät näyttelijat pystyy yhdistämään "saumattomasti", ja ideat ovat ilmeisen vähissä viihde-elokuvien puolella, on näitä sarjakuvasovituksia tehty Euroopassakin jo ainakin kolmatta kymmentä.
Välttämättä ei edes hoksaa katsovansa "sarjakuvaleffaa", kun alkuteos on meillä tuntematon. Niilo Pielinen pääsi paikoitellen jopa lähelle, Piko ja Fantasio taas oli melkoinen pettymys.
Nattasankin onnistumisen kohdalla kyse on siitä, miten hyvin elokuvantekijät tuntevat sarjakuvaa, ja ennen muuta siitä, että he tajuavat ettei sarjakuva sinällään ole elokuvaa. Se, mikä toimii peräkkäisinä ruutuina, ei välttämättä toimi ollenkaan liikkuvana kuvana.
Jotenkin saatan kuvitella, että Natasassa ei mihinkään Hei me lennetään -tasolle ylletä. JOS nyt alkaisi spekuloida, voisin kuvitella että lentokoneessa ollaan vain elokuvan alussa ja lopussa. Lentokonekaappaukset saattavat olla liian kuuma pottu nykyaikana. EHKÄ kone tekee silti pakkolaskun johonkin eksoottiselle saarelle tai muuten vaan etelään, ja yhdellä matkustajalla on jokin äärettömän arvokas salainen juttu, joka päätyy Natasalle sattumalta. Sitten N ja Walter pakoilevat hupsuja gangstereita erilaisilla menopeleillä ja hassuja tilanteita ja hurjia temppuja seuraa, kyllähän ohjaaja tietää. Lopuksi ollaan taas mukavasti BARDAFin siivillä ja Natasha ja Walthery ilmoittavat kihlauksestaan. Yleisessä riemussa kone on törmätä hassuun CGI-pelikaaniin, joka sanoo lopuksi jotain hassua ja FIN.
