Mitä sarjakuvia top300:sta ostat?

[Ilja Rautsi]

"DC:tä menee vellit housuun, aletaan pelaamaan varmaan päällä ja tulos on nähtävillä esim. jossain Preacherissa, joka on ehkä surullisin esimerkki tästä. Se kiteyttää DC:n linjan, kaiken sen pinnallisen, muodikkaan ja muka-rankan ääliömäisyyden. "

Preacher on mielestäsi varman päälle pelaamista? Minuakin alkoi nyt kiinnostamaan että mitä ihmettä sinä oikein pidät sitten hyvänä? Oletko lukenut muuta nyky- Vertigoa kuin 100 Bulletsin? Morrisonin The Filth on varmaan myös sitten ältsin muodikasta...
Mutta yleisesti ottaen toki linja on heikentynyt kun Transmetropolitankin loppui.

Ja Tolppis; veikkaan ette tule nauttimaan Cerebuksesta pitemmän päälle, mutta kokeile ihmeessä.

[mestarituukka]

Morrisonin Filthiä odotan(siis lehdet kokoavaa albumia) kiinnostuksella. Sitä en siis ole lukenut. Morrisonilla on kyky ylittää ja alittaa rima aina yllättävällä hetkellä. Unohdin tosiaan koko Filthin, ehkä se vielä valaisee minunkin synkeän-vertigo-vastaisen-maailmankuvani! Saas nähdä...

Kyllä Vertigon sarjoista, jos lasketaan pois jotkut minisarjat, suurinta osaa olen lukenut, enemmän tai vähemmän. Transmetropolitan vaikutti parin ekan albumin  jälkeen melko tyhjänpäiväiseltä, yhteiskunnallinen kriittikki oli ainakin kovin pinnallista, eikä muutenkaan tuntunut omaperäiseltä.

Preacherista: No minun mielestäni se oli kesy. Tarkoitan sitä, että sen "hurjat jutut" tuntuivat vaan poikamaiselta vittuilulta ja riidanhaastolta ilman mitään, MITÄÄN järkevää pohjaa.

t.

[Otto Sinisalo]

Preacherista: [...] ilman mitään, MITÄÄN järkevää pohjaa.

... Kuinka pitkälle luit sarjaa?

[mestarituukka]

joo no tässä päästään taas tähän. En lukenut Preacheria kuin ekat kolme ja puol-albumia (viimeisen jätin kesken).

Mutta vaikea kuvitella, kun noissa kolmessa ekassa on antanut niin tyhmän ja lapsellisen kuvan, että siitä hirveästi pystyisi sarja paranemaan, tai aikanaan minun makuani lähentymään...

t.

[Ilja Rautsi]

Preacherista: No minun mielestäni se oli kesy. Tarkoitan sitä, että sen "hurjat jutut" tuntuivat vaan poikamaiselta v**tuilulta ja riidanhaastolta ilman mitään, MITÄÄN järkevää pohjaa.

No, ne hahmot siinä nyt vain ovat aika poikamaisia riidanhaastajia. Ennis osaa mielestäni nimenomaan Preacherissa (muut työt vähän heittelehtivät) tasapainottaa hyvin täysin naurettavan yliampuvan väkivallan ja oikeasti tuskalliset kohtaukset. En nyt tiedä kuinka "hurjaa" kamaa sinä odotit kun sitä rupesit lukemaan tai kuinka "hurjaa" sen pitäisi olla, mutta ainakin minusta kyseessä on työ joka on sekä kypsä että lapsellinen jonka hahmot ovat todella hyvin luotu ja tarina kiehtova.

[mestarituukka]

Tarinaa(varsinkaan luovaa ja kiehtovaa) en minä ainakaan löytänyt Preacherista. Sen sijaan turruttavaa väkivaltaa ja merkityksetöntä sadismia yllin kyllin.

En halua ruveta moralistiksi, mutta silti voisin kyllä kyseenalaistaa tuollaisen oikeutuksen? Kyllä taiteentekijä saa teurastuksen tai raiskauksen töissään kuvata, jos näkee sen tärkeäksi niille asioille, mitä hän haluaa teoksessaan sanoa. Mutta mitä Ennis haluaa Preacherilla sanoa? Kertokaapa se minulle, sarjaa vähemmän lukeneelle...

"Hurjalla" voi tarkoittaa tietysti monia eriasioita. Hurja on minulle sellainen teos,joka todella saa  ajattelemaan, kyseenalaistaa perinteisiä yhteiskunnan arvotottumuksia, luo uusia ajatuksia ja tekee tuon kaiken vielä omaperäisesti.

Mutta ok, jos väkivalta,sadismi ja muu sellainen on ihmisten mielestä kiehtovaa ja hienoa tai
ja jos sarjakuva ilmaisumuotona soveltuu juuri parhaiten moisten asioiden ilmaisuun, niin sitten ei muuta kuin lisää preachereita vaan peliin...

[Ilja Rautsi]

Mutta ok, jos väkivalta,sadismi ja muu sellainen on ihmisten mielestä kiehtovaa ja hienoa tai
ja jos sarjakuva ilmaisumuotona soveltuu juuri parhaiten moisten asioiden ilmaisuun, niin sitten ei muuta kuin lisää preachereita vaan peliin...

Missä vaiheessa sanoin että maailma tarvitsee Preacher- kopioita? Ja miksi sarjakuvassa ei saisi tehdä tällaisia asioita? Koko tuo viimeinen kommenttisi on lievästi sanoen mystinen. Kyse on yksittäisestä teoksesta, jossa on tosiaan tarina. On hieman outoa jos olet kolme kokoelmaa lukenut etkä sellaista löytänyt. Koko juttuhan on lähinnä western- mukaelma jossa on Oikeamielinen Sankari, Hänen Naisensa ja Hassu Apuri ja joukko Isoja Paskiaisia. Sitten tätä asetelmaa käännetään päälaelleen kunhan juttu etenee. Väkivaltaa on, kuten sanoin, sekä päätöntä ja surrealistista että raakaa ja koskettavaa. Samoin huumoria, rakkautta, kauhua ym. Kaikkea tätä Ennis kuvaa odottamattomillakin juonenkäänteillä ja todella aidonkuuloisella dialogilla. Hahmot saavat hengitystilaa kaiken hulluuden keskelläkin. Dillonin taide on loistavaa, hänen yksi nostettu kulmakarvansa kertoo jo todella paljon. En tiedä oletko sitten vain selaillut sivuja ja spottaillut veriset kohdat ja todennut ne epäsoveliaksi.

voisin kyllä kyseenalaistaa tuollaisen oikeutuksen?

En ymmärrä miksi Preacher tarvitsee jonkun oikeutuksen. Lue koko juttu. Jos et edelleenkään löydä siitä mitään arvokasta, se ei vain ole sinun makuusi.

[Rami Rautkorpi]

Mutta mitä Ennis haluaa Preacherilla sanoa? Kertokaapa se minulle, sarjaa vähemmän lukeneelle...

Että maailma on pas... kakka paikka, mutta tosimiehet ja -naiset haistattavat vi... pitkät vastoinkäymisille. Toistuva teema Preacherissa on hahmo, jolle on tapahtunut jotain aivan hirvittävää, mutta hän ei anna sen nujertaa itseään.  Tulipin isä, joka menettää vaimonsa ja saa tyttölapsen (hui kauhistus!) samaan syssyyn, mutta kasvattaa omin avuin tyttärestään selviytyjän; Per... Pyllynaama, joka ampuu päänsä tohjoksi, ja jaksaa silti hymy... no, ilon näkee hänen silmistään. Ja erityisesti sarjan loppupuolella baarimikko, joka nimierehdyksen takia kastroitiin vahingossa.

[tolppis]

Ilja: Nyt meni ohi...sulla tuli pieni kirj.virhe joten...

Siis olet sitä mieltä että EN tule pitemmän päälle pitämään sarjasta? Jos näin, niin varför ja piditkö/pidätkö itse? Ainakin tokan kokooman alussa menee tosi pienitekstiseksi ja metafyysiseksi. Hauskana pysyi silti. Cerebus on vähän kuin Kalifornian uusi kuvernööri pienoiskoossa ja hiukan karvaisempana ja korvaisempana versiona

[Ilja Rautsi]

Pidän minä siitä tiettyyn pisteeseen asti mutta ihan vain veikkaan ettet tule tykkäämään mutta voin hyvin olla väärässä. Katsotaan sitten uudestaan kun olet lukenut yhdeksännen kokoelman...

[kespa]

Mutta mitä Ennis haluaa Preacherilla sanoa? Kertokaapa se minulle, sarjaa vähemmän lukeneelle...

Että maailma on pas... kakka paikka, mutta tosimiehet ja -naiset haistattavat vi... pitkät vastoinkäymisille. Toistuva teema Preacherissa on hahmo, jolle on tapahtunut jotain aivan hirvittävää, mutta hän ei anna sen nujertaa itseään.  Tulipin isä, joka menettää vaimonsa ja saa tyttölapsen (hui kauhistus!) samaan syssyyn, mutta kasvattaa omin avuin tyttärestään selviytyjän; Per... Pyllynaama, joka ampuu päänsä tohjoksi, ja jaksaa silti hymy... no, ilon näkee hänen silmistään. Ja erityisesti sarjan loppupuolella baarimikko, joka nimierehdyksen takia kastroitiin vahingossa.

Näinhän se on, ja loppupeleistä Preacher kertoo myös aika mielenkiintoisen näkökulman Jumalasta.

[mestarituukka]

Iljalle.

Preacherista puhuttaessa ihmeellisintä on se, että sitä pidetään jotenkin erityisen hienona sarjakuvana. Sitä vaan on vaikea käsittää. Kyseessä siis on, kuten itsekin sanoit, perus-western-juoninen road-mov... road-comic, jossa kiroillaan, tapetaan ja ollaan "kovia jätkiä".

Minä en lukemistani albumeista tosiaan löytänyt MITÄÄN hyvää(ja sen on aika harvinaista), joten aika suuri kynnys on enää seuraavia albumeja lähteä lukemaan.
Eikä Ramin analyysikään antanut odottaa muilta albumeilta parempaa.

Minusta yksi Preacherin (lukuisista) heikkouksista on se, että se ei kosketa minua millään tavalla. Jos teema on: "maailma on paska paikka", miksi tämä pitää kuvata  huumorilla höystettynä väkivaltamässäilynä? Koko se överiksi vedetty asenne ottaa minua päähän. Miksi kaikki pitää vesittää huumorilla? Preacherin opetus on siis "maailma on paska paikka ja kovat jätkät siitä vain selviävät." No kiva, saman olisin varmasti voinut kuulla monilta sellaisiltakin ihmisiltä, paljon puhuttelevammin, jotka todella ovat joutuneet kokemaan tämän maailman pahuuden. Tai ei siinä edes omia varsinaisia kokemuksia tarvitse olla, myös hyvä ja ajatteleva kirjoittaja voi pystyä siihen.
Spiegelmanin Maus, jos esimerkkinä pitää käyttää sarjakuvaa, oli mielestäni 10-kertaa järkyttämämpi ja koskettavampi kuin tämä Ennisin "suurtyö".  

Ennisille väkivalta on vaan viihdettä, jolla voidaan peittää se tosi-asia, ettei miehellä ole mitään kykyjä kirjoittajana. Hän on vain härski populisti, joka kiihottaa ihmisten mieliä sadistisilla fantasioillaan. Mutta tietysti tuon väkivallan takana ei tarvitse seisoa, kun asiaan suhtautuu kyynisellä huumorilla.

t.

[mestarituukka]

Ja vielä yksi asia.

Väkivalta(niin henkinen kuin fyysinen) voi olla usein vahva tehokeino. Preacherissa se oli vain puuduttavaa eikä sillä usein ollut mitään tarkoitusta. Se oli vain itsetarkoituksellista mässäilyä. Siinä ei ollut mitään hirvittävää, kyse oli vain siitä, että "kovat jätkät" hakkaavat toisiaan ja heikompiaan ja kertovat väliin puujalkavitsejä.

Aika alhaista. ja väsynyttä.

[Ilja Rautsi]

Hmm. No, jos jaksaisit vähän pitemmälle sitä lukea saattaisi käsityksesi muuttua jonkin verran, vaikka luulen että jos et alkupäästä löydä mitään hyvää ei loppukaan sen kummemmin tule koskettamaan.
Olen kyllä eri mieltä tuosta väkivaltajutustasi. Minusta Preacherissa on sekä pelkästään itsetarkoituksellista väkivaltaa, humoristista väkivaltaa ja oikeasti satuttavaa väkivaltaa. Eikä minusta sitä vesitetä huumorilla, huumori on oikeasti hyvä keino pitää mielenterveys kasassa vaikeassa tilanteessa, eikä Ennis käytä huumoria vesittävänä elementtinä (sanotaan nyt vaikka Jar Jar Binks Star Wars- elokuvissa vesityksestä esimerkkinä).
Ja juuri eilen luin numerot 25 ja 26 joissa selvitetään Cassidyn taustatarinaa joka koostuu lähinnä puhuvista päistä ja hahmojen suhteiden selvittelystä. Todella hyvin kirjoitettu ja piirretty. En ymmärrä pointtejasi etkä sinä minun joten lienee turha jatkaa tätä enää.

Spiegelmanin Maus, jos esimerkkinä pitää käyttää sarjakuvaa, oli mielestäni 10-kertaa järkyttämämpi ja koskettavampi kuin tämä Ennisin "suurtyö".  

Nyt puhutaan kahdesta niin monella tapaa erilaisesta työstä ettei minusta ole mitään järkeä verrata niitä keskenään. Ainahan voi vetää vain jonkun esimerkin "No se on ainakin parempi."

[Rami Rautkorpi]

Preacherin opetus on siis "maailma on paska paikka ja kovat jätkät siitä vain selviävät."

Ei, vaan "ne, jotka selviytyvät, ovat kovia". Pyllynaamaa ei voi tirskumatta kutsua kovikseksi, mutta hän on selviytyjä. Preacher on täynnä väkivaltaa, koska maailma on täynnä väkivaltaa. Meikäläisen kaltainen lintukodossa elävä ei tietenkään tiedä siitä sen enempää kuin mitä uutisista ja Preacherista lukee, ja siitä voin olla kiitollinen. Preacher on täynnä huumoria, koska sen avulla ihmiset selviävät hirvittävistä asioista. Väkivalta ja huumori kuuluvat yhteen kuin paita ja peppu.

Verratkaamme Mausia kaikkiin muihin sarjakuviin, ja todetkaamme, että sarjakuvia on turha enää tehdä.

Jos olet jo kolme kokonaista Preacher-albumia lukenut huomaamatta, kuinka taidokkaasti Ennis häivyttää huumorin ja julmuuden silloin, kun hän haluaa todella näyttää, miten hienoa joskus on vain olla elossa, en kannusta sinua jatkamaan sarjan seuraamista. Muille suosittelen Preacheria ehdottomasti. Tässä Preacherin todellinen sanoma, John Custerin suusta, Garth Ennisin kirjoittamana:

"You don't take no shit off fools, an' you judge a person by what's in 'em, not how they look. An' you do the right thing. You gotta be one of the good guys, son: 'Cause there's way too many of the bad."