Värisarjakuva vs Mustavalkosarjakuva

[X-men]

Onko niin että yhä edelleenkin väritetty sarjakuva on kalliimpaa tehdä kuin mustavalko?

Esim. American Mythology on julkaissut mv-sarjakuvaa.

[Reima Mäkinen]

Kustannuksia voi toki tulla värittämisestä, tekniikasta riippuen siis, mutta painattamisessa ei kauhean suurta eroa taida olla. Käytännössä kalliimpi (kova) kansiratkaisu ja värit tuovat lisäarvoa, joka hinnoittelun kautta tekee värisarjakuvan julkaisemisesta kannattavampaa. Toki kaikki kustantaminen on hasardihommaa, jossa värit vs. mustavalkoisuus ei ole mikään oleellinen kysymys. Kokonaisuus ratkaisee ja kalliimpaa on kustantaa sarjakuva jonka tuotto on pienempi kuin hyvin kannattavan tuotteen.

Sitten on vielä taiteellinen aspekti. Aivan kuin elokuvissa mustavalkoisuudella saavutetaan tarinaan toisenlainen ilmaisu kuin väreillä. Itse olen viime aikoina lueskellut Conaneita ja kyllä ainakin minusta mustavalkoiset ovat fiilikseltään parempia. Värit eivät tuo Conanin seikkailuihin juuri lisäarvoa, paitsi ehkä jossain tapauksessa sellaista ihmeen tuntua, kun taas jyrkkä mustavalkoinen on helposti synkempää ja barbaarisempaa.

[Antti Valkama]

Väripainatus tosin vaatii sopivan paperin. Eli, käsittääkseni, jos haluaa hyvälaatuista värijälkeä niin paperista joutuu maksamaan enemmän kuin hyvälaatuisesta mv-jäljestä.

Tekniikkapuolesta tiedän hävettävän vähän, mutta esim. meillä mangajulkaisuissa värisivut pitää panna erikseen liitteinä. Ne eivät onnistu samalla systeemillä kuin normaalit mv-sivut.

Taiteelliselta kantilta: Jos tahtoo tehdä isoja yksittäisiä nättejä kuvia, niin värit ovat hyvä juttu. Mutta mitä yksityiskohtaisempaa jälkeä piirtää, värien kanssa syntyy helposti juuri yksittäisiä "pysäytyskuvia" eikä liikkuvaa, elävää tarinaa. Kun kirjastossa selaan esim. viime vuosien (tai vuosikymmenen) Marvel-julkaisuja, niin tämä on aika selkeä ilmiö. Toimintakohtauksetkin koostuvat korostetusti still-kuvista.

[Darth Mika]

Aikanaan lopetin Mustannaamion tilaamisen, kun se muuttui värilliseksi. Siinä se piirroksen jälki minusta kärsi, kun liitettiin värit. Jotkut sanoo, ettei vaikuta, mutta ehkä se on vain jokin henkinen lukko minulla, kun en siitä pitänyt. Olisiko siinä pitänyt sitten sitä paperin laatua muuttaa, että värit olisivat sopineet siihen. Minusta se paperin tyyppi ei muuttunut, vaikka värit tulikin Mustanaamioihin.

Tex Willerin kronikoissa olen kyllä tykännyt väreistä. Mutta siinä se väritys onkin hillittyä. Kaikkihan muistamme alkupään Aku Ankan taskukirjojen joka toisen sivun värillisinä ja toisen värittömänä. Onhan se varmaan täällä jossain kvaakissa kerrottu syy siihen. Ihmettelen vaan, että Topolinossa kuitenkin joka sivu oli värillinen ja niistähän nuo pääsääntöisesti otettiin...miksi Suomessa joka toinen sivu oli väritön. Oliko se jokin säästösyy...saatiin kirjan hintaa edullisemmaksi.

[Reima Mäkinen]

Väripainatus tosin vaatii sopivan paperin. Eli, käsittääkseni, jos haluaa hyvälaatuista värijälkeä niin paperista joutuu maksamaan enemmän kuin hyvälaatuisesta mv-jäljestä.

Ei vaadi.  Mutta riippuen väritystekniikasta joku paperi voi olla parempi kuin toinen. Papereita on todella paljon erilaisia ja eri hintaisia. Väriä on painettu bulkille ja kiiltävälle ja kaikelle siltä väliltä. Samoin mv-sarjiksen voi painaa hyvälaatuiselle, kalliille kiiltävälle, ja on usein painettukin. Edes kiiltävä-huokoinen -vastakkainasetelma ei ole kiveen hakattu. Tästä tuoreena esimerkkinä vaikka Egmontin kovakantiset Piko -värialbumit, joiden ohut kiiltävä paperi on melko sietämätön - ja oletettavasti halpa.   

Tekniikkapuolesta tiedän hävettävän vähän, mutta esim. meillä mangajulkaisuissa värisivut pitää panna erikseen liitteinä. Ne eivät onnistu samalla systeemillä kuin normaalit mv-sivut.

Tietenkin on eroa siinä ajetaanko paperi neljän vain yhden värirummun yli, mutta nykyään on monenlaisia koneita ja automatisointi niin pitkällä että ei se kolmen ylimääräisen telan peseminen niin kauhea lisäkustannus ole, varsinkin jos painos on tuhansia. Mangapokkareissa kun värisivut on eri paperilla ja varmaan eri koneella painettu, pitää askarrella ne erilaiset paprut yhteen nippuun, mikä tietenkin on monimutkaisempaa kuin kaiken painaminen kerralla samalle paprulle.

Edellinen koskee siis offsettia. Digipainossa, jota käytetään nykyään tosi paljon, ei ole tuotakaan eroa, vaan lähinnä kai paperin hinnan päälle lasketaan se paljonko peittoa värillä (millä tahansa niistä neljästä, kuudesta tms.) halutaan, eli paljonko väriä kuluu. (Toki digipainoon on omat paperinsa, että niiden hintaeroa en keskimäärin offsetpapereihin osaa arvioida.)

[X-men]

Tuskin paperista on kiinni kum sama firma on julkaissut mm. Zorroa (uutta ja wanhaa (värien perusteella voisi olla sanomalehdissä ollut sarjakuva) värillisenä ja kansi/kannet on/ovat värilliset.

[Mikael Mäkinen]

En tiedä mikä siinä maksaa enemmän, mutta järjestään kun kysyy tarjouspyyntöjä painoilta suomesta tai ulkomailta, niin värit lisää vähän päälle kolmanneksen hintaa.

[Reima Mäkinen]

Tuskin paperista on kiinni kum sama firma on julkaissut mm. Zorroa (uutta ja wanhaa (värien perusteella voisi olla sanomalehdissä ollut sarjakuva) värillisenä ja kansi/kannet on/ovat värilliset.

Vanhojen sarjisten kanssa värioriginaalit saattaa olla hukassa. Uusien värien tekeminen maksaa. Vertaa Kutri-Helena -albumi jonka Arktinen Banaani julkaisi ja Roikonen väritti.

En tiedä mikä siinä maksaa enemmän, mutta järjestään kun kysyy tarjouspyyntöjä painoilta suomesta tai ulkomailta, niin värit lisää vähän päälle kolmanneksen hintaa.

Ai diginä? Käsittääkseni olet myös kysynyt hintoja pienille painoksille ja paperikin siinä taitaa vaihtua!? (ks. mitä kirjoitin yllä). Ainakaan Sarjarin kannen painaminen (digi) ei maksa väreissä sen enempää kuin mv:n.

[Veli Loponen]

Diginä voi painaminen olla aika lähelle sama onko väri vai mustavalko. Offsetissa etenkin pienessä painoksessa aloituskustannukset lisäävät hintaeroa mustavalkoisen ja värillisen välillä. Värillinen tarvitsee offsetissa kuitenkin neljä painolevyä, kun mustavalkoinen vain yhden. Jokainen levy pitää myös erikseen asettaa painokoneeseen ja ottaa pois. Isommissa painoksissa värillisyyden hintaero sitten tasoittuu, kuten muutenkin se painamisen hinta kappaletta kohden. Toisin kuin digissä, missä hinta on aika lailla vakio painosmäärästä riippumatta.

[Antti Valkama]

Minä olen informaatiossa lähinnä tuotanto-osastomme varassa. Mutta ikinä ei ole tullut esille edes vaihtoehtona, että värisivut tulisivat samaan syssyyn. Ja neliväripainatus on aina vaikuttanut olevan hintavampaa...

Siinä, mikä on kallista ja mikä ei, sattaa olla kyse määristä myös käänteisesti. Ehkä? Jos kustantaja painattaa miljoona kirjaa vuodessa, viiden sentin lisähinta per kirja tuo 50 000 lisää kustannuksia joka ainoa vuosi. Jos taas teettää yhtä kirjaa vaikkapa 3000 painoksen, niin viisi senttiä lisää tuo kertarysäyksenä 150 euroa. Jos tahtoo himpun panostaa harvinaiseen tapaukseen, mitäpä tuosta. Eli iso tekijä saa pienelläkin säästöllä ajan mittaan merkittiviä tuloksia. Siksi säästöjä kannattaa hakea.

Digillä tehdään mangassa vain pieniä uusintapainoksia. Juuri nyt on painossa Hansaprintissä liuta 150-350 kappaleen uusintoja.   

[Reima Mäkinen]

Onko niin että yhä edelleenkin väritetty sarjakuva on kalliimpaa tehdä kuin mustavalko?

Ekassa vastauksessani sivusin jo tätä. On kaksi eri asiaa miettiä. Onko kalliimpaa painaa vai tuleeko kalliimmaksi kustantaa? Painamisessa tulee hieman lisäkustannusta, mutta... Vastaus, riippuu projektista, eikä ikinä voi tietää olisiko jokin toinen kustannussuunnitelma sittenkin tuottanut paremmin tai huonommin. (Siis jos vertailussa on suurin piirtein realistiset suunnitelmat)
Hypoteettinen esimerkki. Like olisi päättänyt teettää yhteispainatusintegraalien sijasta mustavalkoiset painokset Blueberryistä. Tappiolle olisi mennyt, vaikka kirjat olisivatkin olleet varmaan aika hienoja ja kohtuu haluttujakin.

Nykyään tosin edes markkinoinnilla ei varmaan voi juurikaan auttaa menekkiä vaan se myynti riippuu lähinnä tähtien asennosta.

[Veli Loponen]

Minä olen informaatiossa lähinnä tuotanto-osastomme varassa. Mutta ikinä ei ole tullut esille edes vaihtoehtona, että värisivut tulisivat samaan syssyyn.

Siihen, mihin niitä värisivuja saa julkaisussa, vaikuttaa painoarkin koko. Yhdellä painoarkilla on julkaisun koosta riippuen neljällä jaollisesti sivuja eli pokkarikokoisessa useampi kymmenen. Eli käytännöllisintä on aina tehdä yksi painoarkki yhdessä muodossa (mustavalkoinen tai värillinen). Jos värillisyys on ripoteltu sinne tänne, niin silloin myös mustavalkoisista sivuista joutuu kuitenkin painamaan värillisen hinnan. Erikseen painettuja yksittäisiä sivuja on vaikea sirotella julkaisun väliin. Vaihtoehtona varhainen Aku Ankan taskukirjatyyli eli joka toinen aukeama on mustavalkoinen ja joka toinen aukeama värillinen. Tässä ratkaisussa toinen puoli painoarkista painettiin mustavalkoisena ja toinen värillisenä.

[X-men]

Vanhojen sarjisten kanssa värioriginaalit saattaa olla hukassa.

1 uusi (tai no menee jo numerossa 3) julkaisu, kansi viimeisen päälle tehty värillisenä ja sisäsivut sitten mvtä, American Mythologyn tapauksessa ovat kaiketi uutta tavaraa (comicvinen mukaan ainakin).

Kait on haettu "retrohenkeä" tai kustannussäästöä.

[Reima Mäkinen]

Tehtiinhän sitä Batmanin BlacK/Whiteakin useampi albumi. Taiteellinen valinta oli se. Oikein kiero kustantaja rahastaa ensin mv:lla ja sitten faneilta vielä väriversiolla. 

[Jarkko Sikiö]

Oikein kiero kustantaja rahastaa ensin mv:lla ja sitten faneilta vielä väriversiolla. 

Vanhojen sarjakuvien digitoinnissa näin usein olikin.

The Walking Dead lienee tuore esimerkki uusista sarjoista. Kuitenkin sen tapauksessa mustavalkoisuus oli ensisijaisesti tehokeino (olettaen etteivät tekijät ole muuta sanoneet).