Kirjoittaja Aihe: Hopeanuoli -lehti (Hopparilandia)  (Luettu 121572 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Oiyahe

  • Jäsen
  • Viestejä: 92
Vs: Hopeanuoli -lehti (Hopparilandia)
« Vastaus #510 : 11.06.2026 klo 18:16:24 »


22/1977 ”Kuunsäde puolustautuu”. Tämä on hyvin erikoinen, vakava tarina, jota lukiessa minulle tulee jopa elämää suurempi eskatologinen tunnelma. Tekijöiden perehtyminen oikeaan historiaan välittyy sekä tekstissä että piirroksissa. Hopeanuoli vierailee siouxien luona. Tarinassa ei tapahdu paljon, mutta kaiken keskipisteessä suorastaan magneettisesti on siouxien ja cheyennien päällikkö Istuva Härkä, joka koettaa luotsata kansaansa valkoisten paineessa ja saa näkyjä opastuksekseen.



Luin juuri tuon seikkailun. Tarinassa oli tosiaan paljon hyvää. Mustien kukkuloiden kultakin tuodaan esille. Yhdessä ruudussa vilahtaa muuten päällikkö Punainen Pilvi (Mahpiya Luta), joka nostaa nuolikimppua kohti taivasta 

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 5 528
Vs: Hopeanuoli -lehti (Hopparilandia)
« Vastaus #511 : 12.06.2026 klo 13:20:31 »
Näistä Hopeanuolikerhon hakemuksen kysymyksistä: haarukoin äsken lehtiä ja huomasin, että näköjään kolmenlaista kysymyssarjaa näkyy, eli kysymykset vaihtuivat kaksi kertaa. Selvitänpä vaihdoskohdat.

No niin, tsekkasin nämä. Ihan lehden alusta numeroon 3/1978 saakka kerhoon liittymisen kysymykset olivat seuraavat:

1) Mihin heimoon Hopeanuoli kuului?
2) Mitä syntyperää Pekka Kenttä oli?
3) Mihin eläinlajiin Tinka kuului?

Numerosta 4/1978 numeroon 8/1981 saakka kysymykset olivat nämä:

1) Minkä niminen on sarjamme päähenkilö?
2) Mistä intiaaniheimosta sankarimme kertoo?
3) Bob Kentin alkuperäinen nimi?

Numerosta 9/1981 lehden lopettamiseen saakka kysymykset olivat seuraavat:

1) Mitä nimitystä intiaanit käyttävät erittäin läheisistä ystävistä?
2) Mikä on Pekan englanninkielinen nimi?
3) Mikä eläin Tinka on?

Oiyahe

  • Jäsen
  • Viestejä: 92
Vs: Hopeanuoli -lehti (Hopparilandia)
« Vastaus #512 : 13.06.2026 klo 15:58:55 »
No niin, tsekkasin nämä. Ihan lehden alusta numeroon 3/1978 saakka kerhoon liittymisen kysymykset olivat seuraavat:

1) Mihin heimoon Hopeanuoli kuului?
2) Mitä syntyperää Pekka Kenttä oli?
3) Mihin eläinlajiin Tinka kuului?

Numerosta 4/1978 numeroon 8/1981 saakka kysymykset olivat nämä:

1) Minkä niminen on sarjamme päähenkilö?
2) Mistä intiaaniheimosta sankarimme kertoo?
3) Bob Kentin alkuperäinen nimi?

Numerosta 9/1981 lehden lopettamiseen saakka kysymykset olivat seuraavat:

1) Mitä nimitystä intiaanit käyttävät erittäin läheisistä ystävistä?
2) Mikä on Pekan englanninkielinen nimi?
3) Mikä eläin Tinka on?


Muistan myös, että kysymykset vaihtuivat, mutta en muistanut enää tarkalleen, mitä niissä kysyttiin. Olen mahdollisesti vastannut kahteen ensimmäiseen settiin, koska minulla oli kaksi heimotodistusta ensimmäisen mentyä rikki, eka todistus oli vuodelta 1978 ja toinen 1979.

Mielenkiintoinen huomio tuosta Hopeanuoli-lehden (9/1981 alkaen) kerhokysymyksestä: 'Mitä nimitystä intiaanit käyttävät erittäin läheisistä ystävistä?'

Kysymyksessähän haettiin vastaukseksi tietysti termiä 'veriveli'. Todellisuudessa sellaista rituaalia tai nimitystä ei intiaanien keskuudessa edes ollut olemassa. Ei ainakaan siinä muodossa kuin Hollywood ja eurooppalaiset sarjakuvantekijät meille uskottelivat. Muistan tuota jo silloin miettineeni. Kysymyksessä vastattiin tietysti puhtaasti sarjakuvan oman fantasiamaailman säännöillä. Mutta vaikka rituaali oli fiktiota, Hopeanuoli ja Pekka Kenttä sitä kyllä tarinassa olivat. Heidän kohdallaan se oli hieno symboli tasavertaisesta ja rikkomattomasta ystävyydestä.

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 5 528
Vs: Hopeanuoli -lehti (Hopparilandia)
« Vastaus #513 : tänään kello 11:10:42 »
Kysymyksessähän haettiin vastaukseksi tietysti termiä 'veriveli'. Todellisuudessa sellaista rituaalia tai nimitystä ei intiaanien keskuudessa edes ollut olemassa. Ei ainakaan siinä muodossa kuin Hollywood ja eurooppalaiset sarjakuvantekijät meille uskottelivat. Muistan tuota jo silloin miettineeni. Kysymyksessä vastattiin tietysti puhtaasti sarjakuvan oman fantasiamaailman säännöillä. Mutta vaikka rituaali oli fiktiota, Hopeanuoli ja Pekka Kenttä sitä kyllä tarinassa olivat. Heidän kohdallaan se oli hieno symboli tasavertaisesta ja rikkomattomasta ystävyydestä.

Pekan ja Hopeanuolen veriveljeys tosiaan mainitaan melkein jokaisessa lehdessä kun sarja esitellään sisäkannella. Usein myös seikkailujen tekstilaatikoissa heistä puhutaan veriveljinä.

Olet ollut tosi tietäväinen pienenä, jos olet jo silloin tiennyt, että veriveljeysrituaaleja ei oikeasti ollut olemassa Pohjois-Amerikassa.

Itse olen lapsena ottanut veriveljeyden vain sanontana enkä konkreettisena rituaalina tai seremoniana, jossa valutetaan tai jaetaan yhdessä verta. Jälkimmäinen vaihtoehto ei edes tullut mieleeni. Olen ottanut tuon vastaavana sanontana kuin mitä on vaikkapa sydänystävä tai mustasukkainen. Muistan, että törmäsin veriveli-termiin myös intiaaniromaaneissa, joissa se myös oli minulle vain vertauskuva. Ajattelin, että se tarkoittaa vain erottamatonta uskollisuutta, johon ehkä joskus liittyy juhlallinen lupaus. Mitään kuvauksia rituaaleista ei ollut ainakaan noissa kirjossa.

Paljon myöhemmin, varmaan lukiossa, törmäsin kirjoissa ja elokuvissa kuvauksiin tällaisista rituaaleista. Pidin niitä tosina, koska tiettävästi Amerikan alkuperäisasukkaat eivät lainkaan karsastaneet kehonsa haavoittamista ja kiduttamista henkisiin tarkoituksiin. Etenkin soturit olivat tottuneita tällaiseen. Ehkä nämä silti olivat vain länsimaisten kirjailijoiden keksintöä.

Lehdessä 3/1977 on jopa kolmisivuinen, paikoitellen hyvin seikkaperäinen tekstikertomus siitä kuinka Pekka ja Hopeanuoli tapasivat ja miten Pekka liittyi kiowaleiriin asumaan, mutta siinä ei mainita mitään verivelirituaalia. En muista, mitä Ukkoskarhu selitti lukijoille veriveljeydestä palstalla. Joku siitä joskus kysyi.

(Tuo tapaamiskertomus tosin taitaa olla Ukkoskarhun omaa keksintöä – siinä on mm. sellaisia tarpeettomia sosiaalisia yksityiskohtia, joita en usko saksalaisten panneen lastenlehteen kuten se että Pekka elätti vanhempaa kiowanaista leirissä. Lisäksi siinä on tolkuton juttu että Hopeanuoli surmaa lapsena ison karhun puukolla eikä edes yritä hätistää karhua pois. Muistaakseni myös saksalaisissa lehdissä kerrottiin mm. Hopeanuolen isästä eri tavalla kuin mitä tekstikertomuksessa lukee.)

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 5 528
Vs: Hopeanuoli -lehti (Hopparilandia)
« Vastaus #514 : tänään kello 21:18:42 »
Veriveljeydestä lisää. Vilkaisin kaikki 70-luvun palstat läpi, enkä yllättäen huomannut aiheesta kysymyksiä ja vastauksia. Minulla on muistikuva, että siitä olisi puhuttu. Ehkä siitä kerrottiin palstalla myöhempinä vuosikertoina, taikka ehkä siitä oli jokin pieni artikkeli. Muita kirjoituksia kuin palstoja en selannut.

Googletin hieman. Näköjään veriveljeysrituaali esiintyy Karl Mayn villin lännen romaaneissa, joista se on levinnyt muualle länsimaiseen populaarikulttuuriin. Joillakin eurooppalaisilla kansoilla, ainakin germaaneilla, on ollut sellainen, mutta tiettävästi ei Amerikan alkuperäisasukkailla. Eli olet oikeassa, Oiyahe. Täällä on pieni englanninkielinen haastattelu aiheesta. Mayn kirjoittamat Winnetou-kirjat tai niistä sovitetut elokuvat ovat hyvin todennäköisesti vaikuttaneet Hopeanuoleen, koska Frank Sels jopa piirsi Winnetou-sarjakuvaa.

Saksaksi on julkaistu iso määrä eri Winnetou-sarjakuvia. Tällä saksalaisella sivulla on näytteitä niistä, ja niissä näkyy myös tuo verirituaali (jo sivun alussa näkyy ruutuja, joissa juodaan vadeista). Karl Mayn tuotanto on ollut Saksassa (myös Itä- ja Länsi-Saksassa) valtavan suosittua: 200 miljoonaa kirjaa on myyty.

Sanoisin, että todennäköisesti Hopeanuoli-sarjakuvan veriveljeydessä sen mukana on rituaali. Kai vähintään sellainen käsite on voinut olla oikeasti olemassa Amerikassa.