Jep, se oli se vitsin pointti. Genresarjakuvien ystävät ovat yleensä aika kariteeleppäsiä piirrosjäljen suhteen, pitää olla siistiä. Puolet Prattin tuotannosta on rentoa ja rupista, paljon "huonompaa" kuin mitä yleensä siedetään. Mutta jos albumissa on Corto niin kaikki käy. Ainakin nykyään, kun hahmo on tavallaan kanonisoitu.
kiitos, en ollut eilen ymmärtää arvostelua, nyt siihen on välineet, viitekehys jota vasten ymmärtää asian.
Ikävä kyllä sinulla on "genresarjakuvan" ystävien suhteen osuva kommentti. Siinä ei-genresarjakuvassa ja sen ystäville kun on toisissa, ihan liian isoissa, piireissä korostunut itsetarkoituksellisena piirteenä se rupinen rento jälki siitä riippumatta palveleeko se tarinaa ja sen sisältöä lain.
Hugo Pratt on nostettu jalustalle monesti vaikka varsinaista tarvetta sille ei olisi. Kyseessä on yksi eurooppalaisen sarjakuvan titaaneista jolla on liki uskonnollisen hurmoksen sävyttämä ihailijakunta.
Corto Maltese on iso osa ikonina pidetyn kivijalkaa, "se" juttu.
Omat suosikiini Corton kohdalla ovatkin juuri Siperiassa ja Etiopiassa, enemmän on kyse päiväkohtaisuudesta mikä laivattoman merikapteeni kertomus sinä päivänä, siinä elämäntilanteessa osuu kohdilleen.
Omasta mielestäni tärkein syy on ettei Corto Maltese ole vain yhtä siististi niputettavaa ja lokeroitavaa sarjakuvaa, viihdettä tai taidetta.
Ja ennen muuta koska kaikessa uskottavuuden rajoja rikkovassa kerronnassaan se pystyy johonkin mihin enin osa kotimaista, eurooppalaista, japanilaista ja amerikkalaista sarjakuvaa ei genrerajoista huolimatta kykene, ei sitten mitenkään:
sen hahmot ovat aitoja. Ne ovat persoonia. Niistä välittää. Niillä on sisältöä.
Harmi että sarjakuvankin kohdalla moiset helmet ovat harvinaisuus, poikkeus ei normi.