Luin Aavikon skorppionit. Sehän oli ihan viihdyttävä.
Prattin pelkistetty piirrostyyli toimi mukavasti (aina se ei mulle toimi, läheskään).
Lukemisen jälkeen tosin oli semmoinen tunne, että "no joo, ihan kivaa". Ei mestarillista sarjakuvaa missään nimessä.
Tarinasta puuttui jotenkin huippukohdat, semmoista tasaista jolkottelua, vähän kuin Prinssi Rohkeassa, mutta kuvat eivät olleet niin rikkaita kuin Hal Fosterissa.
Seuraavaksi lukuvuorossa Prattin "Morgan".