Huomaamme, että ruotsalaisessa piirrosviivan reuna on täysin skarppi(ja iskee lukijan tajuntaan kuin miljoona volttia), mutta Likellä viivan reunaa kiertävät rasteripisteet. Kyse ei kuitenkaan ole piirrrosviivan rasteroitumisesta (huh), vaan ikään kuin mustan viivan alla olisi värillinen/harmahtava viiva, joka pilkistää viivan reunan alta.
Vai onko se sittenkin sininen joka on kohdistettu puoli milliä väärään kohtaan. Noissa näkee myös sen että värierottelu on tehty eri tavalla eli sininen ja ruskea muodostuvat eri kuvissa erilaisista rasteripisteistä, vaikka lopputulos näyttääkin samalta.
Eli sanoisin että tässä on kyse vanhan analogisen ja uuden painotekniikan erosta, pikemminkin kuin mistään virheestä uudessa painoksessa. Molemmilla on puolensa ja se on sitten makuasia mistä kukakin pitää.
Omasta mielestäni analogiset offsetit ja kivipainot voittaa usein, mutta ei silloin kun pitää toistaa tarkasti värittäjän suunnittelemat monimutkaiset ja pikkutarkat väriskaalat sekä liukumat. Sekin on makuasia että tarvitaanko jälkimmäisiä oikein mihinkään. :-)
Suuremmasta painokoosta on iloa jos on yhtään heikot tai ikääntyneet silmät, vaikka yksityiskohdat eivät niissä olekaan lisääntyneet.