Kuuletteko kuinka kauniiden kirjaesineiden ja kustannustoimittamisen ystävät tanssivat pienen ilon tanssin ympäri Suomea?
Kirja on hyödyke, ja jos se on kaunis esine, se heikentää sen alkuperäistä käyttötarkoitusta eli sisällönvälitystä.
Ossi: lue nämä kaksi ajatuksella läpi niin saat vastauksesi.
Keijo ilmaisi asiansa jyrkän ykskantaan mutta tarkoittamatta pahaa.
Kunhan kiersi "moni kakku päältä kaunis" latteuden.
Silti ammattileipurin käsityö on aina ammattileipurin käsityötä vaikka kuinka pyrkyri-muka-älyköt suosisivat "merkki"leipomon mauttomia massatuotteita.
Valokopionippu ei ole paras ja selkein tapa.
Kirjojen ja sarjakuvien ulkoasuun ei kiinnitetä huomiota tai sitten se on niin usein niiden elitistien jotka soveltuisivat paremmin esimerkiksi lihatalojen pakkajiksi.
Mikäli suoriutuisivat hygieniapassista.
Pilotin ja muutaman muun kustantamon metodi kuulostaa alkuun rahat pois höyniltä järjestelmältä, mutta näin ei silti välttämättä ole.
Kun katsoo sitä määrää umpimielistä roskaa mitä suuret, keskisuuret ja pienet kustantamot syytävät ulos(roskalla viittaan sekä ulkoasuun että sisältöön) niin hämmästellä sopii että Pilotille jäi ylipäätään asiakkaita.
Kreegahin näkökohtaa ymmärrän : vahingonilohan on aina se aidoin ja paras ilo.
Mukavaa että sitten muutama sarjakuva ja kirja jää julkaisematta.