Kohtapuoleenhan tuo Timantti-Jim tulee kronikoissa, kun nyt mennään vuoden 1973 loppupuolta. 70-luvun alkupuolella, siis nyt jo kronikoissa uudelleenjulkaistuina ja kohtapuoleen tulossa, on minun mielestäni paljon erinomaisia Galeppiinin piirtämiä tarinoita, kuten Musta kojootti, Nelisorminen mies, Pataässä, Luurankoylänkö (yksi parhaista Mefisto-seikkailuista!) ja Suuri kuningas. Minun mielestäni nämä edustavat Galeppiinin huippukautta, ja kyllä sinne kuuluvat myös jo ne aiemmin piirretyt tarinat jotka ilmestyivät Suomessa liuskalehtinä -50-luvun loppupuolella ja 60-luvulla (eli siis myös maxit 2, 3 ja mikä sen valkoisen biisonin numero nyt olikaan). Jannen kanssahan ollaan jo aiemmin oltu hieman eri mieltä siitä, mihin Galepin paras kausi osui, minusta varhemmaksi ja Jannesta myöhemmäksi. Itse en tuota Timantti-Jimiä sinne enää laske. Kaksipäisestä käärmeestä olemme näköjään kokolailla yhtä mieltä.
Itselle ja muille vähän varttuneempaan sukupolveen kuuluvalle koko tilanne oli niin erilainen Galepin suhteen kuin uudemmille lukijoille; Tex tuli tutuksi nimenomaan Galepin piirtämänä ja muodostui normiksi johon sitten uusia piirtäjiä verrattiin. Uudemmille lukijoille, jotka ovat tutustuneet Texiin myöhemmin, eritoten 1990 ja 2000-luvuilla, jolloin Galepin piirrosta ei enää ole nähty kuin klassikkoseikkailuissa ja klassikkomaxeissa, tilanne on tyystin eri. Tässä kontekstissa Galep näyttäytyy yhtenä uutena piirtäjänä, ja normi haetaan muista piirtäjistä, ja monille voi olla hankalaa sulattaa Galepin jo vuosikymmenten takaista piirrostyyliä.
Mutta, se mitä oikeastaan ajan takaa on se, ettei Penakallion ole pakko ryhtyä Galep-faniksi. On erilaisia piirtäjiä, eri tyylisiä piirtäjiä, eri tasoisia piirtäjiä (ei vain erinomaisia ja täysin paskoja); ei tarvitse olla fani eikä toisaalta jonkun inhoaja. Joskus toivoisin että joskus voisin nähdä jonkun toisen silmin sellaisen Tex-tarinan, jonka piirtäjästä en pidä (esim. Nicolo tai Fusco), niin että saisin itsekin kokea sen samalla lailla kun henkilö jonka mielestä piirros on erinomaista.