(Oliko huumorin "näsäviisas" sävy silloin niin uutta, että erottui joukosta, ja onko siitä nyt tullut niin jokapäiväistä, että tuntuu ihan peruskamalta?)
Ainakin osittain tästä on kyse.
Pulteri etenkin oli ulkoasultaan ja teemoiltaan niin pelkistetty, että se sai näsäviisaudetkin tuntumaan kauhean sofistikoiduilta. Stripit ja sunnuntaisivut ovat kerronnaltaan hyvin hallittuja ja tyylikkäitä, ja siihen aikaan ihan tyrmäävän moderinin näköisiä. Wattersonin kokeilevammat sunnuntait ovat jossain määrin velkaa Hartin 60-luvun jutuille.
Mutta mikä tärkeintä, Pulterin hahmot ovat hyvin tehdyt, ne poikkeavat toisistaan, ovat kaikki hieman salaperäisiä ja sympaattisia.