Ihan hienosti piirretty ja vaikuttaa kohtuu mielenkiintoiselta tarinalta.
Veikkaan että pitkät avaruusmatkat ovat väsyttäneet Valerianin (tuo siis lapsille sopiva versio).
No siis, tuohan on vain se tyyli, mitenkä itse Maestro hahmoa piirtää tänä päivänä, kun tiedetään, että kuvan hän piirtää paperille suoraan tussikynillä, tai näin siis piirtäjä Mézières on aiemmin tehnyt. Ei siis minun mielestäni tämä aika-avaruus agentti ole tuossa mitenkään yhtäkkiä vanhempi. Tuota piirtotyyli -asiaa voi helposti tutkia eri aikakausien Valerian -tarinoista ja samalla kyllä huomaa, mitenkä hahmojen ulkomuoto vaihtelee ja onkin myös muuttunut paljon aikojen kuluessa. Voikin sanoa, että mm. erityisesti kolmen ryhmässä kulkevat 'Shinguzit' ovat muuttuneet paljon ystävällisemmän oloisiksi siitä, mitä ne ovat aluksi olleet. Nehän esiintyivät ensimmäisen kerran 'Keskuspisteessä' antaen vinkkejä Laurelinelle ja tämä tapahtuu tarinassa 'Varjojen lähettiläs'.
Niin, mihin minä tässä ikäasiassa jäinkään, hmm vanhuus ei tule yksin..? Vaikka onhan Valerianilla kyllä jo varmaan vähän ikääkin tämän viimeisen tarinan tapahtumien aikoihin, mutta ajattelen tuon kansikuvan hahmon hiusten 'harmaan' sävyn olevan kuitenkin 'vain' taustalla näkyvästä kaapatusta tulevaisuuden maasta Valerianin hiuksiin heijastuvaa valoa (tuollaisenahan Laureline näki kadonneen Maan tarinassa 'Kivien järjestys' kun kokeili itse 'Aika-avaajaa'). Siis tietynlainen hieno tehokeino tuossa kansikuvassa ja onhan siinä samalla myös ehkä jotain symboliikkaakin, mene ja tiedä, mutta on parempi, että tuota symboliikka-asiaa, jos edes sellaista on, olisi paras kysyä itse tekijöiltä
.
Tuosta sankarihahmon vanhenemisesta ajattelin sanoa lisäksi vielä, että onhan Valeriankin kyllä oikeasti eräässä tarinassa käynyt eräänlaisen mahdollisen aikajana-jutun jossa hän käy kaikki kasvunsa vaiheet pikkulapsesta vanhukseen. Näin siis ainakin vanhan sarjakuvaseuran 'Sarjainfo' lehden artikkelissa mainittiin. Kyseisessä numerossahan kerrottiin tästä, silloin pienen pojan silmin nähtävästä, aivan käsittämättömän fantastisesta sci-fi -sarjakuvasta, josta mietinkin pitkään, että mistä voisi saada ne tarinat joista oli näytteitä ko. lehdessä. Sitten Tammi julkaisikin tuon upean tarinan 'Varjojen lähettiläs' kovakantisena ja samalla myös 'Päiväntasauksen sankarit' julkaistiin, sekin myös kovakantisena. Ne painokset ovatkin todellisia sarjakuva-aarteita meillä täällä Suomessa, luulisin ja tuosta 'Varjojen lähettiläs' tarinasta sanottiinkin silloin että se oli toimivin omana tarinanaan. Sen jälkeen lukijakunnan vaatimustaso on noussut ja tätä samaista tarinaa onkin sittemmin pidetty aika vähäpätöisenä ja sitten myös jopa sekavanakin. Tosin, kun tiedän tarinan lukeneena, että sen tapahtumapaikka 'Keskuspiste' on todella monitahoinen useiden sivilisaatioiden muodostama valtava avaruudessa leijuva rakennelma, jossa myös aika- ja tila-avaruus -käsitteetkin tuntuvat heittävän kärrynpyörää. Todella omaperäinen juttu, jollaista en ole nähnyt tai lukenut missään muualla. Pierre Christin, tarinan kirjoittaja on kyllä melkoinen nero!
Kun katsoin näitä viimeisen tarinan alkupuolen sivuja, huomasin, että siellähän ollaankin nimenomaan juuri planeetta Silvanilla, joka oli tarinassa 'Päiväntasauksen sankarit'! Samoin kuten monia mainioita vanhoja tuttavuuksia on paikalla, kuten myös tämä planeetan 'äitihahmo' ja lapset, jotka hän oli synnyttänyt Valerianin avulla planeetalle uuden sukupolven, mistä Laureline taas olikin aiemmin hyvin suuttunut Valerianille.
Todellakin, en minäkään ymmärrä tuota ranskan kieltä, mutta albumi näyttää minustakin jo noilta sivuiltaan niin lupaavalta, että koetetaan vain odotella täällä meillä tarinan virallista julkaisua, eikä hätäillä ja hermostuta kuten kerran eräs allekirjoittanut
. Nimittäin kun tuo yksi tarina, jossa Valerian taistelee käärmemäistä olentoa vastaan metrotunnelissa, julkaistiin 80-luvun loppupuolella. Niin ja sehän oli myös esitelty siinä mainitsemassani vanhan sarjakuvaseuran 'Sarjainfo' -lehdessä 'näytteenä piirtäjän työpöydältä'. Tuo tarina olikin taas jo niin oma juttunsa, että kun opiskeluaikanani 87-90 löysin tuon kirjan paikallisesta kirjakaupasta, niin minun piti oikein katsoa sitä pitkään silkasta hämmästyksestä ja ajattelin, että ONKO TÄMÄ SE...KYLLÄ SE ON!!! Se metrojuttu nimittäin oli jo niin hieno ja se aiemmin laittoi miettimään, että miten Valerianin käy! Muutenkin tuo tarina 'Pariisista Kassiopeiaan' oli niin mahtava, loistava mielenkiintoinen tarina, hienosti piirretty, upea väritys (kiitos Evelyne Tranlé
) ja tarinan hahmot olivat tällöin jo niinkin paljon realistisemman näköisiä, että kiinnostukseni vain kasvoi sen myötä. Sen jälkeen tuo kärsimättömyys siis nosti päätään ja samalla tuo kaksiosaiseksi ymmärtämäni tarinan 1. osa on hieman kärsinyt; sivuja on irronnut kun se on ollut todella ahkerassa käytössä. Tuota toista osaa kun saikin todella odottamalla odottaa ja kun enhän minä silloin ymmärtänyt näistä painatukseen liittyvistä jutuista, niin odotuksen aika oli Tooodella pitkä.
Kun kahden vuoden päästä siitä sain lopulta tuon tarinan toisen osan 'Brooklynistä kosmokseen' käsiini, lähdinkin lukemaan sitä heti autossa paluumatkalla Seinäjoelta, mistä tuon albumin kävinkin ostamassa. Odotus oli lopultakin päättynyt ja kauankaivattu painos oli omissa käsissä. Minun täytyykin muuten tunnustaa, että minusta tuo tarina muuttuikin toisessa osassa melkeinpä kokonaan ja tarinan loppuratkaisu oli mielestäni latteampi kuin mitä 1. osa oli antanut ymmärtää. Minä olin odottanut jotain mystisempää arvotusta ja ne kaksi pääkonnaa eivät oikein minua tyydyttäneet tarinan mystillisten tapahtumien aiheuttajina. Tosin sitten Laureline saikin näyttää itsestään mokomalle naista vaihtavalle agenttikumppanilleen kokonaan uuden puolen ja että hän hoitikin ja ratkaisi avaruuskonna-ongelman todella tyrmäävän tehokkaasti ja määräsi Valerianin palaamaan Galaxityyn omin, mutta kuitenkin tutuin keinoin.
Niinpä, Valerianin seikkailut ovat olleet melkoista kekseliäisyyttä, hienoa kynätaidetta ja Tranlé:n väritys on niin hienoa, että kyllä näissä kirjoissa silmä lepää! Toivonkin, että tämä agenttitarina saa kunniakkaan päätöksensä ja että kellekään ei jää mitään epäselvää, miksi käy niin kuin käy. Vaikka tekijäthän eivät ole olleet mielestään hahmoihin sitoutuneita ja että näin voisi olla mahdollista että tarinan päähenkilö voisi saada surmansa ihan tarinan alkupuolella, toivon, että Valerian löytää sen mitä hän etsii ja löytää ratkaisun ja että hän tai Laureline eivät saisi surmansa tässä viimeisessä tarinassa. Se kyllä saisi tipan tämän aika-avaruusseikkailujen lukijan linssiin! Koetetaan kuitenkin ymmärtää näiden tarinoiden tekijöitä; heillä on oma suunnitelma, sananvalta ja tämä on heidän tarinansa.
