On jäänyt näkemättä Pariisin iloiset kissat (Gay Purr-ee, 1962) Kolmoskanava on sen näköjään esittänyt vuonna 1988 mutta meillä kanava ei tainnut silloin vielä näkyä, olisin ottanut varmasti videolle.
Luin sarjakuvaversion, ja on niin samanlainen kuin myöhemmin tehty Disneyn Aristokatit. Sarjakuvaversio ei kummoinen ollut, mutta elokuvaa on kehuttu Aristokatteja paremmaksi.
UPA ja Warner Bros. tämän takana olivat. Suomalaista DVD-julkaisua ei taida olla?
Kovana Warner Bros. -piirrettyjen fanina olen tietysti tuonkin nähnyt. En tiedä Aristokatit-yhtäläisyyksistä kun
sen leffan näkemisestä on epämääräisen monta vuotta aikaa. Mutta Gay Purr-ee:n voimakkaasti kupliva samppanjakännikohtaus tuo ehkä muistumia Dumbosta, ja idea Pariisiin haikailleen ja sinne päässeen viehättävän maalaiskissatytön kouluttamisesta fiiniksi kaupunkilaisneidoksi on ihan My Fair Ladya.
Animaatiotyyli on ihastuttavan vanhanaikainen, sellainen tyypillisen 60-lukulainen voimaakkaasti tyylitelty, ja laulut... no, niissä on juuri sitä ranskalaishenkeä mitä vaaditaan.
Hieno on myös lyhyt jakso, jossa esitellään kuuluisia eurooppalaisia taidemaalareita ja heidän omaperäisiä tyylejään, ja leffan päähahmo, Musette-kissatyttö on ujutettu jokaiseen tyylinäytteeseen.
Kyllä kannattaa katsoa tuo jos tilaisuus tulee.
Pelastuspartio Bernard&Bianca - Asuttiin silloin Kalliossa ja käytiin Tuulensuussa katsomassa tää 2. kertaa (nuoremmat stadilaiset tunnistaa ton Areena-nimellä. Sitten piti saada leffasta tehty LP-levy ja sitä kuunneltiin tosi monta kertaa.
Sitten aikanaan ostettin mun pikku-broidille toi elokuva VHS:nä...kyllä se toimi vanhempanakin.
Minullakin oli pienenä tuo Pelastuspartio Bernard & Bianca - tosin ei LP:nä, vaan kasettina. Sitä tuli kyllä soitettua paljon omalla mankalla. Kyllikki Forssell oli aivan yliveto Matami Meduusana. Olavi Ahonen Nuppina ei ollut hassumpi hänkään, mutta muut jäivät ihan altavastaajiksi, kun Forssell pääsi revittelemään oikein kunnolla. Yleensä inhoan suomalaisia jälkiäänityksiä, ja katson aina piirretyt alkuperäisäänellä jos mahdollista, mutta Forssell Matami Meduusana oli hatunnoston arvoinen suoritus. Sen varsinaisen piirretyn katsoin ensimmäistä kertaa vasta muutama vuosi sitten (englanniksi), ja ihan kivahan se oli, sai vihdoin kuvat yhdistettyä niihin ääniin jotka olivat jääneet lapsuudesta mieleen.
Warner Brothers -piirretyt, samoin Tex Averyn työt MGM:lle kuuluvat omiin suosikkeihini. Se Averyn hulluus ja nerokkuus...
Disneyn sovinnaisempi tyyli ei minua oikein miellytä, mutta olen nähnyt melkein kaikki vuosien 1940-1989 lyhyet ja täyspitkät Disney-piirretyt ja löytänyt niidenkin joukosta yksittäisiä iloisia yllätyksiä, kuten kovasti Averymaisen Hessu-hulluttelun Tennis Racquet (1949).
Vaaleanpunainen pantteri on myös yksi suuri suosikkini, vaikka hänen seikkailujensa taso pääsi 70-luvulla laskemaan aika lailla. Minulla on DVD-boksi, johon on ängetty ne kaikki.
Peukaloisen retket -DVD löytyy myös. Se on vanha lapsuuden suosikki, joka oli pakko hankkia ihan nostalgiavärinöiden vuoksi. Minulla oli joskus ihan kuvakirja, joka oli tehty Ruotsissa 60-luvulla tehdyn näytelmäelokuvan pohjalta. Niin, ruotsalaiset tosiaan tekivät
1962 elokuvaversion Peukaloisen retkistä - älkää minulta kysykö, miten se onnistui, mutta hanhet ja Peukaloinen itse näyttivät siinä kuvakirjassa ainakin lapsen silmin ihan aidoilta. IMDB väittää leffaa kyllä animaatioksi, että en tiedä sitten...
Mitäs muita suosikkipiirrettyjä minulla olisi... No, pikkupoikana tuli tapitettua silmä kovana Smurffeja Pätkiksestä, muistan vieläkin Gargamelin englanninkieliset huudot joka jakson alussa. Ei kyllä mitään hinkua nähdä noita smurffipiirrettyjä enää uudestaan - ehkä ne eivät niin loistavia olleetkaan... ainakin Smurffisoppaa-tarinan animaatiosovitus oli minusta pettymys, kun minulla oli se sarjisalbumi ja tarina kerrottiin siinä ihan eri tavalla kuin piirretyssä.
Oho, tuli melkein yhtä pitkä selostus kuin Mikalta.